Vuorikiipeilemässä

Esja on noin 900 metrin korkeuteen yltävä “Reykjavikin oma vuori”. Se on yksi maan suosituimmista vaelluskohteista, joten sinne oli meidänkin päästävä. Vaikka itse sanonkin, valitsimme aika mainion päivän sen tekemiseen: aurinko (!! näkyy näin syksyllä ehkä kerran kuussa) paistoi pilvettömältä taivaalta (Esjan huippu on usein pilvien peitossa eli näkyvyys on nolla), tuulta ei ollut nimeksikään ja rinteitä ajoittain peittänyt lumipeitekin oli sulanut, eli huipulle oli turvallista mennä. 

Siinä se Esja komeilee. Kävin läpi sadoittain meidän täällä ottamia kuvia mutta ei, emme häpeäksemme ole ottaneet tästä yhtään parempaa kuvaa :D Puhutaan kuitenkin tällaisesta melko massiivisesta vuoresta, joka sijaitsee aivan lahden toisella rannalla Reykjavikista katsottuna, mutta ei sitten vain ole sattunut osumaan kuviin... 

Porukkaa oli ku pipoa

Muutamia lumilänttejäkin näkyi

Suosituin ja näkyvin reitti ei mene aivan Esjan korkeimmalle huipulle, vaan noin plus 700 metriin. Huipulla on vieraskirja, jonne pitää kirjoittaa nimensä, tai Esjan oma tonttu tulee ja tekee jotain karmaisevaa. Suurin osa tästä reitistä on hyvin helppokulkuista, vaikkakin paikoitellen jyrkkää. (Matkalla tuli vastaan myös hillitön määrä koiria, joista jännästi suurin osa oli ihan pieniä. Laskin muun muassa kuusi chihuahuaa.) Ainoastaan viimeiset parikymmentä metriä (korkeussuunnassa) ovat melko vaikeakulkuisia, pääsee kiipeämään ihan tosissaan. On kyllä sen arvoista, näkymät huipulta ovat melko huikeat.

Tältä näyttää "melko vaikeakulkuista, pääsee kiipeämään ihan tosissaan". Huomatkaa kaksi ukkelia

 

Viimeinen piste ennen huippua. Tännekin sai jo kirjoittaa nimensä

 Tosin nyt se erikoinen luonnonilmiö nimeltä aurinko oli sitten haitaksi, häikäisi nimittäin niin pahasti ettei Reykjavikista saanut kunnolista kuvaa otettua. Valokuvaajan ongelmat... 

Reitin varrelta

 Huipulla oli myös tällainen aurinkokello. Näette nyt myös sitten oikein lähikuvassa mitä tapahtuu punapäille auringonpaisteessa. Sain noin sataviisikymmentämiljoonaa uutta pisamaa tällä reissulla.

 Ylpeät vuorikiipeilijät huipulla.

En keksinyt niitä chihuja päästäni!

Vähän haikeaa katsella näitä kahden viikon takaisia kuvia kun ruska oli parhaimmillaan... Nyt täällä on vain harmaata ja ankeaa. Eilen tuli noin kaksi hiutaletta lunta, sen jälkeen onkin sitten ollut tasaista vesisadetta. Vanhempani lentävät tänne huomenna pariksi päiväksi, toivottavasti silloin saadaan taas nauttia vähän paremmista keleistä.

--

 Ps. Jos olet laiska ihminen mutta haluat silti päästä ihailemaan maisemia, Esjan huipulle pääsee myös helikopterilla. Laiskan lisäksi kannattaa olla myös rikas.