Maajusseilemassa

Hæ!

Kaiken tämän eräjormailun vastapainoksi päätimme laajentaa repertuaariamme ja ryhdyimme hetkeksi maajusseilemaan. Tosin kokemus oli sen verran pelottava että taisi tällä haavaa jäädä ihan yhden kerran kokeiluksi ja jatkossa pysytään ihan vaan tutun ja turvallisen eräjormailun parissa :D

Olimme siis viime viikonloppuna Skálakot nimisellä maatilalla, joka sijaitsee aivan surullisenkuuluisan Eyjafjallajökullin juurella. Maatilan elinkeinoihin lukeutuu hullut hevoset, ratsastusretket, vaellusreitit ja autottomien turistien kuskaaminen hienoille vesiputouksille, joita täällä Islannissa muuten riittää. Jos joku saa polttavan kipinän päästä vierailemaan täällä niin ei hätää, omistajat ovat parhaillaan rakentamassa uutta pientä hotellia mailleen, eli ei kuin tervemenoa. Mutta varokaa niitä hevosia!

Islannissa on paljon vesiputouksia. Piste. Tässä on kuitenkin yksi kuuluisimmistra, sillä tämän taakse voi kävellä. Edellisessä postauksessa näkyikin muutama ah niin taiteellinen otos vesiputouksen takaa ja sivusta otettuna, joten tällä kertaa sitten tällainen ihan perus edestä päin otettu kuva. Luonto ei kuitenkaan antanut periksi ruveta ihan perusjampaksi, joten piti iskeä tuollainen penkki myös mukaan kuvaa :D

Ensimmäisenä päivänä farmilla osallistuimme opastetulle vaellukselle (jonka määränpäänä oli vesiputous).Tämä tässä on vain joku pikku puronen joka laskeutuu 60 metriä syvään kanjoniin. Oppaanamme toiminut farmarin poika sanoi että on kuulemma ihan vaikuttavan näköinen kanjonista katsottuna, ainoa vain että sinun pitää ensin uida ja kiipeillä ja ryömiä ja mitä vielä, että pääset tuonne kanjoniin. Mitäs pienistä.

Oli vähän sumua. Lähinnä tämä maisema toi mieleen Marsin. Eikä kai pitäisi yllättyä siitä, että Nasan tutkijat vierailet säännöllisesti Islannissa ja vertailevat Islannista otettuja satelliittikuvia Marsista otettuihin kuviin. Molemmissa paikoissa kun on samanlaista vulkaanista toimintaa, joten maisemakin on hyvin samankaltaista. Voin siis melkein sanoa käyneeni Marsissa. Melkein.

Lauantai-ilta huipentui iltanuotioon ja islantilaisiin yhteislauluihin. Ihan vielä ei islannin kielen taidot riitä siihen että olisin osannut laulaa mukana, saati että olisin ymmärtänyt mitä niissä lauluissa sanotaan, mutta ajatus on tärkein :D Plus otin laulujen sanat mukaan kotiin että voin sitten harjoitella :D

Hoo, lisää vesiputouksia! Nyt kun on vähän jäänyt sen megaison kirkon kuvaileminen, johtuen kuvauspaikkojen siirtymisestä kauemmaksi Reykjavikista, niin voin sitten tunkea näitä vesiputouksia joka postaukseen sen kirkon sijasta. Tämä yksilö tässä on Skógarfoss. Ja sen putouksen jonka taakse voi kävellä nimi on Seljalandsfoss, jos en ole sitä vielä maininnut.

Nämä linnut eivät tyydy ihan vähäpätöisiin maisemiin valitessaan kotiaan. Tämän vesiputouksen päälle on muuten rakennettu rappuset, jos haluaa ihailla vesiputousta hieman erilaisesta perspektiivistä, tai vain katsella henkeäsalpaavia maisemia, kuten Eyjafjallajökull-jäätikköä tai Vestmanneyjar-saaria.

Skógarfossin vieressä sijaitsee alueen historiasta kertova museo, joka on nätisti sanottuna erittäin mielenkiintoinen. Kolmikerroksinen talo täynnä aivan uskomattoman paljon kaikennäköistä roin... esinettä. Museon johtaja oli myös melko mielenkiintoinen tuttavuus. Ihan mukava heppu, ei siinä mitään, soitti meille muunmuassa Maamme-laulun pianolla, mutta vähän höperö tapaus :D

Tämä oli kuitenkin suosikkikohteeni kyseisessä museossa. Lähes kaksipäinen täytetty karitsa. Jamii!!

Sunnuntaina kävimme vielä vähän vaeltelemassa. Mika ja kaverimme Malte pääsivät toteuttamaan sisäistä eräjormaansa, minä pääsin toteuttamaan sisäistä thaiteilijaani ja ottamaan ah, niin mahtavan taidokkaita  valokuvia. En kuitenkaan julkaise niitä tässä juuri nyt, koska ajattelin myöhemmin myydä ne jollekin gallerialle. Sen sijaan julkaisen tällaisia ihan plain old maisemakuvia. Tässä Eyjafjallajökull.

Tässä apina, joka oli kiivennyt tuollaiselle kielekkeelle, että voisi ottaa ah, niin taidokkaita kuvia alapuolella virtaavasta purosta.

Tässä apinan ottama ah, niin taidokas kuva vesiputouksesta.

Joo, ja sitten olin joutua hevosen syömäksi.Palattiin tältä aisteja hivelevältä vaellukselta ja ajateltiin oikaista hevosaitauksen läpi, koska se nyt oli huomattavasti lyhin ja helpoin reitti. Minä ja Mika oltiin vähän että what if they eat us ja Malte oli että camoon, they're not tigers. Sitten mentiin ja vastaan  tuli niin vihaisen näköinen heppa että jumankauta tästä ette kyllä mene läpi joten pysyttiin suosiolla kauempana. Täällä kauempana oli sitten sellainen alkuun ihan kiltin oloinen heppa, jota vähän taputtelin ja aww. Sitten lähdimmekin porttia kohti, pojat reilusti edempänä kuin minä. Ja tämä liikkis heppa lähti seuraamaan minua. Alkuun ihan sopivan välimatkan päässä, mutta nopeasti se otti minut kiinni ja tuli niin lähelle, että näin sen pääsen silmäkulmastani. Yritin siinä sitten pysyä tyynen rauhallisena että joojoo, mukava heppa, taputellaan vähän lisää. Ja sitten tämä heppa(=tiikeri) alkoi syömään minua. Ensin pureskeli ihan vain takkiani, mutta annoksesta puuttui selkeästi se jokin, ja otti sitten vähän ihoakin hampaittensa väliin. Luojan kiitos minulla oli tosi paksu takki, tai saisin varmaan kirjottaa tätä tekstiä yhdellä kädellä. Jumaleissön. Onneksi paikalle sattui puro, joten lähdin juoksemaan henkeni edestä, hyppäsin puron yli ja ihme ja kumma, pelastuin! Sinne jäi meetvursti katselemaan että höh.

Pientä insidenttiä lukuun ottamatta siis oikein onnistunut viikonloppu. Saatiin hyvää ruokaa (ei valitettavasti hevosta), lilluttiin hot tubessa (Skálakotin käyttövesi tulee suoraan purosta, sähkö puroon itse rakennetusta vesivoimalasta), nähtiin upeita maisemia, vietettiin laatuaikaa mahtavien ihmisten seurassa. Kyllä kelpasi.