Kuvapläjäys

Islannissa asumista takana tasan yksi kuukausi! Juhlapäivän kunniaksi ajattelin julkaista oikein kunnon annoksen visuaalisia ärsykkeitä, koska koin että haluan näitä kuvia julkaista mutta en keksinyt mitään parempaa viitekehystä sen tekemiseen :D Kaavanrikkojina toimii erilaiset randomit faktat ja huomiot, joita olemme Mikan kanssa tehneet tässä kuluneen kuukauden aikana. Siis eikun popkornit esiin ja nauttimaan -->

Reykjavik on täynnä patsaita siitä ja tästä kuuluisuudesta. Tässä kuitenkin vaihteeksi vähän jotain abstraktimpaa.

Täällä ei todellakaan ajeta millään Fiateilla. Tiedä sitten mikä on syynä isojen autojen suosioon, jonkin jäsenen pituuden kompensointi vai teiden huono kunto, mutta yhtä kaikki jokaisella on täällä joku jeeppi tai land roveri tai mitä näitä nyt on. Tämä kuva nyt sattuu olemaan autovuokraamon pihalta, mutta ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu ottaa kuva minkä tahansa kadun varrelta ja jakauma olisi sama.

Kuvaan liittymättä, hyvin monet islantilaiset tunnistavat meidät puheen perusteella suomalaisiksi, ja näiden kahden kielen ääntäminen onkin suhteellisen samankaltaista. Monet islantilaiset osaavat myös sanoa jotakin aivan päätöntä suomeksi. Yksi, kaksi, taksi. Apua, hämähäkki! Yksi musta pupu. Nämä minäkin aina opettelen ensimmäiseksi uudessa kielessä.

Keskellä Reykjavikia on tämmöinen söpö pieni lampi, nimeltään Tjörnin. (Ttarkoittaa islanniksi lampea. Nerokasta.)  Tjörninissä tavataan yli 40 eri lintulajia, tosin valitettavasti näin syksyn tullen niitä ei juuri enää näy. Tänään aamulla näin vielä yhden yksinäisen joutsenen, mutta suurin osa niistäkin on jo lähtenyt lämpimimmille vesille.

Hanhet kuitenkin asuvat täällä ympäri vuoden ja ilahduttavat asukkaita muunmuassa miinoittamalla kaikki kävelyreitit jotka lammen läheltä kulkevat.

Täysin kuvaan liittymättä, Reykjavikin nykyinen pormestari on entiseltä ammatiltaan koomikko. Itse asiassa koko hänen ehdolle asettumisensa oli täysi vitsi, puolueenkin hän perusti joidenkin koomikkokavereidensa kanssa. Mutta kappas vaan, niin vain voitto tuli vaaleissa ja sitten piti oikeasti kehitellä jotain poliittisia agendoja :D On kuitenkin minun käsitykseni mukaan ihan pätevä nykyisessä virassaan.

Vuosittaisen Pride-kulkueen aikaan islantilaisten suosituinta ajanvietettä on järkyttää turisteja (mielellään hyvin uskonnollisia amerikkalaisia sellaisia) osoittamalla kulkueen kärkijoukoissa kulkevaa, aivan uskomattoman rumaa drag gueenia ja kertoa että hän on muuten Reykjavikin presidentti. Harmittaa oikein kun saavuttiin viikko liian myöhään että oltaisiin itse päästy tämä näkemään :D Kannattaa googlata!

Ankkavauva! Oli niin söpö että oli pakko.

Tjörninissä on myös tällainen suihkulähde, mutta sekään ei ole enää pariin viikkoon ollut päällä.

Päätön lokki.

Lisää patsaita. Tämä kaveri vilauttelee pakaroitaan yliopiston päärakennuksen edessä.

Meidän suosikkikatu.

Tämä kuva kertoo useammastakin islantilaisesta erikoisuudesta. Ensinnäkin, nämä täällä RAKASTAVAT pyöreitä muotoja. Lukemattomien liikenneympyröiden lisäksi on kierreportaita, pyöröovia (jotka eivät koskaan toimi), kaikki pöydät ovat pyöreitä yms. Jopa nuo tuolitkin, kaksi ympyrää lätkäisty reunasta yhteen!

Toisekseen, islantilaiset ovat hirvittävä tekniikkakansa. Kuten kuvasta näkyy, jokaisella on oma läppärinsä (vähintään 90 prosenttia käyttää iTuotteita) ja kasa muitakin teknisiä härveleitä. Parhaita ovat kyllä tyypit jotka tulevat koulun tietokoneluokkiin, ja käyttävät sen pöytäkoneen lisäksi vieressä omaa läppäriä. When one just isn't enough...

 No ihan -tun iso liikenneympyrä. Plus outoja patsaita.

Meidän tuleva kesämökki.

Konsertti- ja konferenssitalo Harpan seinä. Päätelmieni mukaan se yrittää ilmeisesti esittää kalan suomuja. Täydellinen esimerkki islantilaisesta "rahhoo on" -asenteesta, joka jostain kumman syystä sai pienen kolauksen vuonna 2008, mutta joka on jälleen nostamassa päätään. 

Vihdoinkin jotain muuta kuin ympyröitä! Tässä siis havainnolistava kuva Harpan seinästä.

Löysin sen pullonkeräyspisteenkin...

Reykjavik on täynnä ihan uskomattoman kauniita taloja, ja myös erikoista arkkitehtuuria. Tämä ei todellakaan edusta parhaimmistoa, mutta usein kauniita/mielenkiintoisia taloja kohdatessani joko a)ei ole kameraa mukana tai b)en kehtaa ottaa kuvaa koska joku on pihalla/ikkunassa :D Hauskaa on myös se, että tietyillä alueilla tulee aina tunne että ahaa, nyt ollaan siellä bättre folk -naapurustossa, mutta sitten vieressä  on joku hirveä betonimurjuläävä. Kai nämä sitten vaan tykkää vähän suureellisemmasta.

Ja ka, saatiin yksi kirkkokin tähän postaukseen mukaan! Islantilaiset väittävät etteivät ole uskonnollista kansaa, mutta silti näitä kirkkoja on vähintään joka toisessa kadunkulmassa. Monet niistä edustavat myös varsin erikoista arkkitehtuuria. En ole päässyt näkemään niitä kaikkein erikoisimpia kirkkoja (ainakaan vielä), koska ne sijaitsevat jossain perähikiällä, mutta jossain vaiheessa on tulossa kuvia esimerkiksi kirkosta, joka muodostuu pelkästään kolmioista. 

Tämän kyseisen kuvassa näkyvän kirkon on muuten suunnitellut samainen jantteri kuin sen meidän takapihalla sijaitsevan helevatun ison kirkonkin.

Reykjavikin metro. Ah, rakastan islantilaista huumorintajua.

Notta semmosta. Minä lähden muuten huomenaamulla Vatnajökulille! Ihan näin by the way. Blogiinkin on suunnitteilla vaikka mitä mielenkiintoista, joten pysykää kanavalla.

Golden Circle

Tänään vuorossa lisää kuvia viime lauantailta. Paitsi lampaita, kävimme siis ihastelemassa Islannin kolme suosituinta nähtävyyttä, jotka muodostavat niin sanotun Golden Circlen. Näiden nähtävyyksien suosio ei välttämättä ole suorassa yhteydessä niiden maagisuuteen, ainutlaatuisuuteen, kauneuteen tai mihinkään tällaiseen (ei sillä että niissä mitään vikaakaan olisi) vaan lähinnä siihen että ne ovat kaikki hyvin lähellä Reykjavíkia ja niissä kaikissa pääsee kätevästi käymään puolen päivän aikana. Nämä kolme nähtävyyttä ovat siis Gullfoss (vesiputous), Þingvellir (parlamentin entinen kokoontumispaikka plus paikka jossa mannerlaatat eroavat) sekä Geysir (geysir).

Gullfoss on tällainen kaksiosainen vesiputous, ylemmän osan pudotus on 11 metriä ja alemman 20 metriä. Se sijaitsee Hvítá-joessa (samaisessa jossa kävimme laskemassa koskia). Hvítá saa alkunsa Langjökull-jäätikön sulamisvesistä, ja tämäkin vesiputous on syntynyt jonkin massiivisen sulamisjakson aikana, kun joki tulvii vähän enemmän kuin laki sallii.

Vesiputousta pääsee ihastelemaan ihan aitiopaikalta

Gullfossissa voi parhaimmillaan virrata 2000 kuutiota vettä sekunnissa (tällaisina hetkinä se on Euroopan suurin vesiputous) ja keskivirtaama on noin 140 kuutiota sekunnissa. Ihan mistään pikku purosesta ei siis ole kyse, ja ammoisina aikoina 1900-luvun puolivälissä ilkeät amerikkalaiset halusivatkin ostaa sen ja rakentaa sen yhteyteen vesivoimalan. Ilkiät amerikkalaiset yrittivät ostaa tämän vesiputouksen sen silloin omistaneelta Tómas Tómassonilta ("omistan muuten oman vesiputouksen, et en tod oo mikään turha jamppa"). Tómaksella oli kuitenkin astetta fiksumpi tytär, joka ei halunnut että hänen ystävänsä ("mun paras kaveri on vesiputous, järjestän sen kanssa teekutsuja") tuhottaisiin. Tämä tytär, Sigríður, päätti sitten lähteä Reykjavíkiin valittamaan tästä myyntikaupasta. Minulle tuntemattomien vaiheiden jälkeen kauppa purettiin, vesiputous siirtyi valtion omistukseen ja myöhemmin siitä tehtiin suojeltu alue.

Hvítá jatkaa kulkuaan tämmösessä pienessä kanjonissa

 Noin kymmenen minuutin automatkan päässä Gullfossista sijaitsee Haukadalurin geoterminen alue, jossa on useita isompia ja pienempiä geysireitä. En tiedä kuinka monelle tämä nimihomma on selvää, mutta aikoinaan isoin geysir (pienellä kirjaimella) on siis nimeltään Geysir (isolla kirjaimella) ja tästä syystä muihin kieliin on levinnyt sana geysir (pienellä kirjaimella) tarkoittamaan tällaista kuumaa vettä syöksevää ilmiötä.

1950-luvulla ilkiät ja aika tyhmätkin turistit osoittivat kuitenkin valopäisyyttään, ja alkoivat heitellä kiviä Geysiriin, toivoen että tämä saisi sen purkautumaan. Siinä kävi sitten vähän niin että pilkka osui omaan nilkkaan, ja kyseiset kivet tukkivat aukon josta purkaus olisi tullut. Vasta vuonna 2000 maanjäristys liikutti tätä tukkeumaa niin, että Geysir voi välillä pihautella savupöllyjä ulos, mutta se ei siis enää purkaudu kunnolla. Onneksi kymmenen metrin päässä kuitenkin sijaitsee yksi maailman säännöllisimmin purkautuvista geysireistä, Strokkur. Se purkautuu noin 5-6 minuutin välein ja purkautuva vesi voi yltää 35 metrin korkeuteen. Alempana kuvasarja yhdestä purkauksesta. Valitettavan pilvisen päivän vuoksi kuvat eivät nyt ihan yllä parhaimpaan loistoonsa, mutta eiköhän niistä yleiskuvan saa.

Tässä pulputtaa Geysirin pikkuveli

Matkan viimeisenä kohteena oli sitten Þingvellir, jossa maan parlamentti on ennen kokoontunut, ja jossa sijaitsee yksi maailman selkeimmistä mannerlaattojen eroamiskohdista. 

Islannin parlamentti, Alþing, on perustettu vuonna 937 ja täten se on yksi maailman vanhimmista, yhä edelleen toiminnassa olevista parlamenteista. Alkuperäiseksi kokoontumispaikaksi valikoitui Þingvellir majesteettisen ulkomuotonsa, laajan tasankonsa ja ääntä vahvistavan kallion vuoksi. Ylemmässä kuvassa näkyvä lipputanko on pystytetty Lögbergin kohdalle, paikkaan jossa viisas mies luki laaksoon kokoontunelle kansalle lakia.

Þingvellirissä sijaitsee myös yksi maan suurimmista järvistä

No-mans-land. Kuvan keskivaiheilla näkyvästä kallionkielekkeestä alkaa Euroopan mannerlaatta, selkämme takana on Pohjois-Amerikan mannerlaatta (lippukuvassa näkyvä kallionkieleke) ja tämä vajoama tässä keskellä on sitten ihan ikioma mikrolaattansa.

Huh, melkonen kuvapläjäys mutta eiköhän tällasia maisemia jaksa kattella vähän enemmänkin :)

Know where you get your coffee!

Tämä onkin ainut asia joka jäi minulle mieleen orientaatio luennosta. Tai oikeastaan koko viikosta. Tämän kehotuksen rohkaisemana ajattelin kertoa teille, blogin lukijoille, eri kahvipaikoista ja ylipäätänsä kahvista täällä Islannissa. Siinä missä Armi sekoittuu massaan punaisilla hiuksilla, minä taas kahvin juonnilla. Pelkästään campuksen rakennuksissa on 6 kahvilaa, jotka ovat suhteellisen ruuhkaisia. Tämän lisäksi alueelta löytyy huoltoasema ja muutama muukin kahvi paikka.

Aloitetaan kertomalla kaupan kahvivalikoimasta. Verrattuna muihin tuotteisiin se on suht laaja, mutta tuttuja merkkejä ei ole. Myös osat kahvila ketjuista on lanseerannut oman kahvimerkkinsä. Nämä ovat huomattavasti kalliimpia, joten köyhänä opiskelijana nämä ovat jääneet testaamatta. Mitä nyt kahvilassa istuessa tullut juotua. Valikoiman lisäksi paketit, joissa kahvia myydään, ovat erilaisia, kuin suomessa. Ainoastaan Euro Shopperin kahvi on tyhjiöön pakattu. Muut merkit ovat ilma tiiviissä pussissa. Tässä vaiheessa vaihtoa kahvi merkki on jo vaihtunut kolmesti. Syynä ei ole ollut paha maku, vaan halu testata. Taas köyhä opiskelija kortti ja halvimmat eka.

Kahvin hinta taso ei ole kovinkaan paha. Kahvilassa 200-500 kruunua. Campus alueella on 20 kerran kahvikortti, joka tiputtaa opiskelija kortin avulla yhden kahvikupin hinnaksi 75 kruunua. Tämä kortti kelpaa ainoastaan campuksen 6 kahvilassa ja kustantaa sen 1500 kruunua. Kortti toimii vanhan cafe labra kortin tapaan: Näytä kassalla. Kassa tekee reiän valittuun paikkaa. Nauti ”voittosi”. Nopeuttaa maksamista ja välttyy epämiellyttävältä ”only English” lauseelta (Yllätys! En ole oppinut vielä Islantia). Kaupassa kahvipaketin hinnat ovat olleet 400-600 kruunun tienoilla. Nämä ovat niitä halvimpia. 

Kahvikortti, josta puolet käytetty.

Itse campus alueella suosituin kahvila on háma. Tämä johtuu sijainnista. Háskólatorgissa sijaitseva ruokala/kahvila/kioski luonnollisesti vetää eniten porukkaa. Suuresta huoneesta löytyy paljon pyöreitä pöytiä, jossa kahvin voi nauttia. Jos nämä eivät olisi aina varattu. Ihmiset nauttivat lounaan, tekevät koulu hommia ja muuten vain viettävät aikaa kyseisessä paikassa. Tämän takia itse olen aina ottanut take away kupin ja lähtenyt nauttimaan kahvini rauhallisempaan ympäristöön. Kahvi itsessään on hyvää. Täällä ei viel ole osunut seisseen makuista kahvia kohdalleni. Toisaalta kahvin suuri menekki pitaisi tämä torjua. 

Háskólatorgin katosta löytyvä koriste

Väen paljoutta löytyy ja useasti.

Kahvi automaatteja on sijoiteltu sinne tänne.

Toiseksi suosituin kahvila minulle on Árnagarðurin ensimmäisestä kerroksesta löytyvä kahvihuone. Täältä minä ostin kahvikorttini. Kahvila on luokkahuoneen kokoisessa huoneessa. Tilaa on aina istua, kun ihmiset ostavat pääsääntöisesti kahvinsa luennoille. Itse tykkään paikan rauhallisuudesta, vaikka saisikin olla avarampaa. Kahvila on auki 09.00-15.30 ja viimeisen tunnin aikana voi olettaa saavansa seissyttä kahvia.

Kahvihuoneelle vievä käytävä (kahvila on oikealla puolella) sekä kahviautomaatti.

 

 Ehdottomasti mukavin kahvila campuksen alueelta, löytyy Askjasta. Täällä on ajoittaista väenpaljoutta, mutta avarat ikkunat antavat rauhan tältäkin. Rakennus on suunniteltu olohuonemaiseksi. Kävelet suoraan isoon tilaan, jossa on paljon istuma paikkoja. Osa on pyöreässä pöydässä, osa on lattialla syvennyksessä ja osa luovat käytävän. Itse kahvila on pääovesta suoraan toisella puolella. Kahvin maun suhteen tilanne on sama, kuin Árnagarðurin kanssa. Päivän lopuksi kahvi on seissyttä. Jostain syystä, tämä on ainut kahvila, jossa olen ottanut kahvimukin take awayn kupin sijaan. Toisaalta, kun ostan kahvin täältä, haluan nauttiakin sen siellä.

Askjan kahvilan tiski.

Kun olimme Armin kanssa tutustumassa kampukseen, huomasimme kirjastossa olevan kahvilan. Täällä ainakin henkilökunta oli mukava ja palveleva. Kysyin lupaa ottaa kuvia paikasta ja myyjä soitti kahvilan omistajalla. Sain luvan. Kahvin otin kyllä take awaynä, mutta paikka vaikutti viihtyisältä. Kahvi oli tuoreen makuista, vaikka omaan makuuni hieman laihaa. Toisaalta juon kahvin tosi vahvana, joten valtaosa ihmisille tämä on sopiva. Ehdottomasti parasta paikassa oli kahviseuralaisen tarjonta. En ainakaan itse ole viel löytänyt kahvilaa, jossa tarjotaan irtokarkkejakin.

Kirjastosta löytyvä kahvilan tiski.

Kirjaston kahvilan pöytäkoristeet.

Muita kahviloita en ole käyny katsomassa, mutta tiedän Oddi rakennuksen toisessa kerroksessa olevan yksi. Tämä on toden näköisesti samanlainen kuin Askja rakennuksessa, mitä nyt tilat ympärillä muuttuu. Kaupungilla olen käynyt pääsääntöisesti kylmemmän juoman paikoissa. Poikkeuksena ainoastaan kahvilaketju kaffitar. Täälläkin ketjulla on oma kahvinsa, jota voi ostaa kotio puruna. Itse kahvin osto on ennemminkin kupin osto. Kahvin saa itse ottaa termarista. Santsi kuppikin kuuluu hintaan. Kupin hinta on kyllä 300 kruunun tienoilla, mutta tarpeeksi monta kertaa santsaa niin hinta alenee.

Kokonaisuudessaan voi kertoa, että kahvihammasta ei jää täällä kolottomaan. Kunnollista kahvia saa, eikä pelkästään pikakahvia. Kahviloissa käy tosissaan moni ihminen ja tekee samalla töitä, kouluhommia tai lukee lehtiä. Paikalliset kyllä nauttivat kahvin kanssa useasti jotain. Yleensä leipää, mutta tarjontaa on keksejä, jugurttia, leivonnaisia ja karkkia. Keksit ovat suunnilleen 7-10 cm halkaisijaltaan ja hintakin on koon mukainen. Eli herkku suutkin saavat palvelua. Ei muutaku vatsahaavan hankintaan.

Kahvin nauttimista hyvässä saurassa.