torstai 30. elokuuta 2012

Jupinaa ja juopumista

Vaikka nämä ensimmäiset päivät Islannissa ovat olleet hyvinkin nautittavia ja mukavia, kaikki ei voi aina lähteä käyntiin niin sujuvasti. Saimme kuin saimmekin vihdoinkin ne kauan odotetut tunnukset koulun tietokantaan eli Uglaan, mutta tämä Ugla ei tietenkään tällä hetkellä toimi kunnolla. (Käsi ylös ne joille tuli mieleen Blackboard) Emme esimerkiksi pysty ilmoittautumaan lainkaan kursseille. Onneksi viimeinen päivä rekisteröitymiselle oli vasta 10. syyskuuta, mutta ilman rekisteröitymistä ei myöskään näe kurssin lukujärjestykiä ja muita tällaisia pieniä pikkujuttuja, joten luennoille osallistuminenkin on vähän hankalaa. No, olen sentään yhdelle luennolle toistaiseksi päässyt. Ja jopa huomenna on tuo vaihtareiden orientaatiopäivä, josko siellä osaisivat kertoa meille jotain konkreettista.

Olen tainnut täällä ennenkin vähän ihmetellä tuota ratkaisua, että orientaatiopäivä on vasta viikko koulun alkamisen jälkeen (tosin pitää taas muistaa nuo muut tiedekunnat, joiden luennot alkavat vasta ensi viikolla). Toinen kummallinen ratkaisu on näiden buddy-systeemi. Saatiin tuossa keskiviikkona sähköpostia buddy-järjestelmän ylläpitäjältä, joka siis kertoi meille buddyjemme sähköpostiosoitteen. Myös buddy sai vasta tässä vaiheessa ohjattaviensa sähköpostin. Siitä siis sitten laittelemaan sähköpostia toisilleen ja sopimaan tapaamisesta. Aivan käsittämätöntä minusta, jotkut ovat olleet täällä useamman viikon ja olisivat varmasti tarvinneet jonkun paikallisen apua vähän aikaisemminkin. Vaikka Aasiasta ja Amerikasta tulleet, joiden maahantuloprosessi on vähän monimutkaisempi kuin meidän pohjoismaalaisten. Minäkin kun olen toiminut Suomessa kv-tuutorina, ja minun hommiini kuului hakea pienet lapsukaiseni lentokentältä tai juna-asemalta ja viedä ne kotiinsa ja tyypistä riippuen lähes kädestä pitäen ohjata elämisessä.

No mutta. Välillä jotain muutakin kuin pelkkää nurputusta. Kävimme eilen Islannin kansallismuseossa sekä paikallisessa ESN:n järjestämässä fuksisuunnistuksen tapaisessa: kierrettiin pienissä joukkueissa paikallisia erityisiä paikkoja, joissa piti ottaa joukkueesta kuva. Lisäksi reitin varrella oli useampikin baari, joista sai alennusta juomista ja ESN piti pieniä leikkimielisiä kisoja. Mukavaa oli ja sai taas tutustuttua muutamaan uuteen vaihtariin. Loppuun siis muutama kuvanen näistä tapahtumista.

Patsas joka esittää joko Kristusta tai Thoria, tutkijat eivät ole päässeet varmuuteen että kumpaa :D

Osa museoesineistä oli melko makaabereja. Tässä kuollut vauva murskatun kallon kera.

Kirkon ovi jossa on jeesus-aiheisia kaiverruksia. Nämä löydettiin jonkun vanhan hökkelin kattolautojen seasta. Puutavara on täällä aika kiven alla eli kierrätys kunniaan.

Nämä on mun suosikkijuttuja museoissa :D t:Armi 23-vee

Myös Mika 25-vee löysi mieleistään rekvisiittaa

Älä pistä tätä naamaasi, ties mitä sattuu :D


reitin suunnittelua. Taustalla Perlan, siellä on tarkoitus jossain vaiheessa käydä

Ihmispyramidi kaupungintalon edessä

Vähän kun pelleili niin sai palkaksi brenniviniä

Brennivinin jälkeen, viinakauppaan asti ei päästy...

"kuuluisa islantilainen"

No se kirkko. Ette varmasti tule näkemään ainuttakaan postausta ilman kuvaa tästä :D

Poliisiasema oli kiinni, ei saatu pusua poliisilta :(

Bonus-kassista tunnistaa aidon islantilaisen (ja punaisesta tukasta)

Taustalla arkkitehtoninen Islannin ihme, konserttitalo Harpa. Kuva ei ehkä välttämättä välitä seinän hienoutta.


Ps. Tänään täällä oli maanjäristys, tosin aika minimaalinen sellainen. Elämäni ensimmäinen maanjäristys enkä edes huomannut sitä!

Ja kuvat muuten pystyy klikkaamaan isommiksi! Täältä: https://www.dropbox.com/sh/wp9jihfnheiri83/0fk3HXHIX6 löytyy Mikan Dropbox-albumi, joten sieltä löytyy enemmänkin kuvia.

maanantai 27. elokuuta 2012

Ensimmäinen päivä Islannissa

Takana on nyt melko tarkkaan yksi vuorokausi Islannissa. Ohjelmaan on kuulunut rekisteröityminen Islantiin (joka taisi olla ihan turha juttu mutta tulipahan tehtyä) ja yliopistoomme. Jostain täysin käsittämättömästä syystä emme saaneet heti samantien tunnuksia koulun tietokantaan, vaan joudumme odottamaan niitä kaksi päivää. Ja kun tosiaan meidän tiedekunnan kurssien piti alkaa tänään maanantaina, emmekä saa mitään tietoa esimerkiksi lukujärjestyksistä kun emme tuonne tietokantaan pääse niin on aika kiva :D No, ehkä sitä ehtii sitten myöhemminkin käymään niillä luennoilla.

Vapaa-aikaa tällä viikolla siis löytyy. Olemme nyt tässä tutustuneet asuntomme lähialueisiin ja Reykjavikin keskustaan ja ainakin Mikan lempipaikat ovat jo löytyneet: grilli, baari ja vinbudin, paikallinen Alko.Armi on tyytynyt ihastelemaan pääostoskadun kauppatarjontaa: Marimekkoa, Iittalaa ja Muumikrääsää. Ai niin missä maassa me oltiin?

Muutamia pikahuomioita Islannista/Reykjavikista:

  • Liikenneympyrämyyjä on saanut täällä vierailusta hyvät provikat. Vähintään joka toisessa risteyksessä kun tällainen löytyy.
  • Tuskin on vaaraa kohdata täällä hiiriä, sillä kissoja juoksee vapaana jopa kaupungin ydinkeskustassa sen verran paljon.
  • Reykjavikilaisilla on aika kuuma sisällä yksinkertaisista ikkunoista huolimatta, ne kun ovat aina auki.
  • Autot väistävät jalankulkijoita, vaikket olisi edes ylittämässä katua.
  • Ai mitkä liikennevalot?
  • *Käsittämätöntä mongerrusta jota myös islanniksi kutsutaan* - what, sorry? *Lisää mongerrusta* - Sorry I don't understand *Oh you speak English*. Kai me sitten vaan näytetään niin islantilaisilta. (Sivuhuomautus, täällä varmaan kolmasosa väestöstä on punapäitä. Olen ihan mainstream!)

Ja loppuun random kuvia.

Matkalla lentokentältä Reykjavikiin. Vähän kuolleen näköstä

Joku kalastajakylä

Reykjavik edessä. Se kirkko on muuten oikeesti iso

Niin iso ettei mahtunu edes kuvaan kokonaan

Joku äijä joka sais pestä naamansa

Katunäkymää. Nätimpiäki taloja täällä kyllä on, niitä myöhemmin (Mika, se oli vinkki et voisit muokata kuvia :D)

torstai 16. elokuuta 2012

Tavarahelvetti


Ja lisää lätinää koto-Suomen asioista :)

Kuten aiemmin mainitsinkin, meillä on perinteisten lomakkeidentäyttö ja byrokratiahässäköiden lisäksi muutama erityisempikin asia, josta on huolehdittava. Ensinnäkin, asumme tällä hetkellä Loasin kaksiossa, johon emme saaneet ketään luotettavaa alivuokralaista. Ei myöskään tuntunut kovin houkuttelevalta idealta maksaa sikakallista vuokraa kahdesta kämpästä, joista toinen olisi tyhjillään, eli tämä kämppä lähtee kokonaan alta. Kaiken omistamamme roinan on siis löydettävä itselleen jokin vaihtoehtoinen sijoituspaikka. Toisekseen, meillä on kasa järjettömän ihania ja suloisia lemmikkejä, jotka eivät valitettavasti noin vain lentele ympäri maailmaa omistajiensa perässä. Kaikki eivät myöskään tunne samoja positiivisia tuntemuksia näitä eläimiä (eikä varsinkaan niiden ruokaa) kohtaan, joten väliaikaisen hoitajan on oltava hieman karaistuneempi.

Eli siis. Kaksiollisen verran tavaraa pitäisi saada jonnekin säilöön muutamaksi kuukaudeksi. Jos tuo parisuhteen vähemmän naisellinen osapuoli onkin melko askeettinen tavaramääränsä suhteen, niin allekirjoittanut onkin sitten kerännyt sitä omaisuutta useammankin ihmisen edestä :D Vähennysoperaatio on kyllä sujunut yllättävän kivuttomasti (tosin olen satavarma että tulen joskus hamassa tulevaisuudessa itkemään katkerasti jonkun ei-niin-tärkeänä pitämänä tavaran perään) ja pakkaus on myös edennyt jouhevasti. Kun aloittaa jo kesäkuussa niin ei missään vaiheessa tule liian kiire :D Tavarat ovat myös hyvin löytäneet itselleen kodit, joko väliaikaiset tai uudet pysyvät. Muutaman kerran tuli ehkä mietittyä että mitä hittoa tälle kaikelle roinalle tekee, mutta meille ominaiseen ei jakseta ressata, kyllä ne asiat siitä itsekseen lutviutuu -asenteen mukaisesti kaikki on tosiaankin loksahtanut oikeinkin mukavasti kohdalleen.

Jänskättää myös aika paljon takaisin tulo, koska meillä ei sitten tosiaan ole lainkaan asuntoa Suomessa. Loasilla on takuutensa vaihtoonlähtijöiden asunnon saannista, enkä sitä pelkääkään että jäädään kodittomiksi, vaan lähinnä hirvittää millaista läävää sieltä sitten tarjotaan. Jonotimme tosiaan yli vuoden vaihtoa toiseen kämppään ja sitten tärppäsi niin, että olisimme kesäkuun alusta saaneet uuden kämpän. Emme tietenkään viitsineet sitä ottaa vastaan, koska kahden kuukauden päästä siitä pitäisi taas häipyä ja Loasin täti sanoi sitten että juu tämä teidän pitkä jonottaminen ja asunnon saaminen ”otetaan huomioon” sitten kun tulette takaisin. Pistin niille sitten myöhemmin sähköpostia että mitäköhän tämä huomioon ottaminen mahtaisi sitten käytännössä tarkoittaa ja toinen täti vastasi että varmaan oli tarkoittanut sitä että meillä on sitten tuo asuntotakuu. Että tosi hienoa hei jee, tervetuloa Kourulan juoppokortteleiden kolmenkymmenen neliön miniällökaksiot.

Minulta on mennyt ihan kokonaan usko tuohon Loasin toimintaan. Tosiaan jonotettiin yli vuosi että päästäisiin pois tästä läävästä missä nyt asutaan, eikä minun soitteluillani kyllä ollut minkäänlaista vaikutusta. Yritettiin sitten myös muuttaa VVO:lle, mutta ne eivät suostuneet ottamaan meitä koska ehkä mahdollisesti jossain vaiheessa niille saattaisi tulla putkiremontti. Että ei väkisin. Minä halusin myös hakea muuallekin, mutta jostain syystä Mika ei koskaan oikein lämmennyt asialle. Ja sitten saatiin päähämme lähteä vaihtoonkin, niin ei koettu enää niin tärkeäksi koko muuttoa. Olen silti edelleen katkera. Tiedoksi vain.

Eikä meillä ole myöskään kovin monia huonekaluja enää jäljellä, joten päästään sitten elämään jonkun aikaa vähän askeettisemmin kun palataan takaisin :D Sänky on, ja tiskikone, ne on kaikkein tärkeimmät :D Muihin ehtii kyllä hyvin kerätä rahaa ja katsella sopivia vähän pidemmänkin aikaa.


Meidän ihanat liskomukset. Näitä on tällä hetkellä kaksi aikuista ja kahdeksan poikasta. Nämä tuliliskot saavat sitten muuttaa Mikan vanhemmille, joilla on jo ennestään meiltä muutama poikanen. Hoidon pitäisi siis olla heille tuttua.

Kake on sitten hieman vaativampi tapaus. Kake on aika arka ja kärsii nopeasti väärissä oloissa. Lisäksi Kake syö vain eläviä ötököitä :) Vaikka se varmasti olisi onnistunutkin, niin itse en halunnut riskeerata Kaken antamista jollekin kaverille, vaan halusin antaa sen osaaviin käsiin, jolle nuo ötökätkään eivät olisi järkytys. Pistin siis netin matelijafoorumille ilmoitusta että hoitajaa tarvitaan, ja sopiva tyyppi onneksi löytyi nopeasti. Kake muuttaa siis Kotkaan vaihdon ajaksi. Enää pitää huolehtia noista automatkoista ja Kaken turvallisesta kiinnisaamisesta :D

Sellaista. Ehkä seuraavan kerran päästään päivittämään jo Islannin puolelta.