Vuorikiipeilemässä

Esja on noin 900 metrin korkeuteen yltävä “Reykjavikin oma vuori”. Se on yksi maan suosituimmista vaelluskohteista, joten sinne oli meidänkin päästävä. Vaikka itse sanonkin, valitsimme aika mainion päivän sen tekemiseen: aurinko (!! näkyy näin syksyllä ehkä kerran kuussa) paistoi pilvettömältä taivaalta (Esjan huippu on usein pilvien peitossa eli näkyvyys on nolla), tuulta ei ollut nimeksikään ja rinteitä ajoittain peittänyt lumipeitekin oli sulanut, eli huipulle oli turvallista mennä. 

Siinä se Esja komeilee. Kävin läpi sadoittain meidän täällä ottamia kuvia mutta ei, emme häpeäksemme ole ottaneet tästä yhtään parempaa kuvaa :D Puhutaan kuitenkin tällaisesta melko massiivisesta vuoresta, joka sijaitsee aivan lahden toisella rannalla Reykjavikista katsottuna, mutta ei sitten vain ole sattunut osumaan kuviin... 

Porukkaa oli ku pipoa

Muutamia lumilänttejäkin näkyi

Suosituin ja näkyvin reitti ei mene aivan Esjan korkeimmalle huipulle, vaan noin plus 700 metriin. Huipulla on vieraskirja, jonne pitää kirjoittaa nimensä, tai Esjan oma tonttu tulee ja tekee jotain karmaisevaa. Suurin osa tästä reitistä on hyvin helppokulkuista, vaikkakin paikoitellen jyrkkää. (Matkalla tuli vastaan myös hillitön määrä koiria, joista jännästi suurin osa oli ihan pieniä. Laskin muun muassa kuusi chihuahuaa.) Ainoastaan viimeiset parikymmentä metriä (korkeussuunnassa) ovat melko vaikeakulkuisia, pääsee kiipeämään ihan tosissaan. On kyllä sen arvoista, näkymät huipulta ovat melko huikeat.

Tältä näyttää "melko vaikeakulkuista, pääsee kiipeämään ihan tosissaan". Huomatkaa kaksi ukkelia

 

Viimeinen piste ennen huippua. Tännekin sai jo kirjoittaa nimensä

 Tosin nyt se erikoinen luonnonilmiö nimeltä aurinko oli sitten haitaksi, häikäisi nimittäin niin pahasti ettei Reykjavikista saanut kunnolista kuvaa otettua. Valokuvaajan ongelmat... 

Reitin varrelta

 Huipulla oli myös tällainen aurinkokello. Näette nyt myös sitten oikein lähikuvassa mitä tapahtuu punapäille auringonpaisteessa. Sain noin sataviisikymmentämiljoonaa uutta pisamaa tällä reissulla.

 Ylpeät vuorikiipeilijät huipulla.

En keksinyt niitä chihuja päästäni!

Vähän haikeaa katsella näitä kahden viikon takaisia kuvia kun ruska oli parhaimmillaan... Nyt täällä on vain harmaata ja ankeaa. Eilen tuli noin kaksi hiutaletta lunta, sen jälkeen onkin sitten ollut tasaista vesisadetta. Vanhempani lentävät tänne huomenna pariksi päiväksi, toivottavasti silloin saadaan taas nauttia vähän paremmista keleistä.

--

 Ps. Jos olet laiska ihminen mutta haluat silti päästä ihailemaan maisemia, Esjan huipulle pääsee myös helikopterilla. Laiskan lisäksi kannattaa olla myös rikas.

And world peace!

Maailma on jälleen vähän parempi paikka, kun Yoko Ono kävi sytyttämässä suunnittelemansa taideteoksen valot, kätevästi john Lennonin syntymäpäivänä 9.10

Viðeyn satamassa. Matka Reykjavikiin on huikea

Torni päivänvalossa

Tämä Imagine Peace Tower sijaitsee siis Reykjavikissa pienellä Viðeyn saarella. Matka saarelle tehdään lautalla vanhasta satamasta. Matka kestää noin kolme minuuttia ja siitä saa normaalisti maksaa itsensä kipeäksi (5000 kruunua) mutta Yoko Ono on niin kiltti että on ystävällisesti päättänyt kustantaa kaikkien halukkaiden lauttamatkan Videylle vuosittain tornin sytytyspäivänä. Reykjavikin kaupunki tarjoaa myös ilmaiset bussikyydit satamaan ja takaisin, joten kun kerran ilmaiseksi pääsee niin tietysti sitä oli päästävä katsomaan tällaistakin kummallisuutta :)

Tornin lisäksi saarella on muun muassa heinää

Kyseinen torni on rakennettu valkoisista palkeista, joissa lukee yhteensä 24 eri kielellä sanat imagine peace. Jostain täysin käsittämättömästä syystä suomi on valittu yhdeksi näistä kielistä ja käännöskin on ah, niin sujuva kuvittele rauha. En ole siis ainoa jonka suomenkielen taidot on hieman ruosteessa :D Itse tornista tuleva valo koostuu kahdeksasta eri valonlähteestä jotka yhdistyvät taivaalla ja loistavat useamman kymmenen metrin korkeuteen. Ja kaikki on niiiin harmonista ja niiiiin kaunista. 

Reykjavikin valot

Peace man

Torni on päällä John Lennonin syntymäpäivästä kuolinpäivään asti päivittäin sekä tämän lisäksi myös talvipäivänseisauksena ja uudenvuoden aattona. Ainakin, mikäli näitä päiviä on muitakin niin en niitä tähän hätään muista :D Jos siis satut joskus tulemaan Reykjavikiin talvella, niin ei, ufot eivät ole hyökkäämässä, se on vain Yoko Ono edistämässä maailmanrauhaa.

Yoko Ono ihan ite, ilmielävänä, räntäsateessa

Tornin valoja ei tietenkään voi sytyttää ihan miten tahansa, vaan tapahtuman pitää olla mahdollisimman dramaattinen. Kuvittele siis taustalle John Lennon vinkumaan imagine peaceaan ja käy läpi alla esitetty tiivistetty versio sytytyksestä.

 Peace.

Midterm: puolivälin tunnelmia kursseista

Näin mid-termin kunniaksi ajattelin tulla jakamaan hieman ajatuksiani kursseistani. Ajankohta saattaa toki olla ehkä siitä hieman huono tämän kirjoittamiselle, että minulla on menossa aivan uskomaton deadlinejen putki ja stressiä ja ärtymystä on havaittavissa ilmassa. Myöskään kunnolla vauhtiin päässyt pimeä vuodenaika saattaa vaikuttaa siihen, että en enää ajattele ollenkaan niin positiivisesti tästä koulu-urakoinnistani, kuin esimerkiksi vaikka kaksi viikkoa sitten. Silloin olisikin tullut sellaista glooriaa, ettei paremmasta väliä. Yritän nyt kuitenkin saada aikaiseksi mahdollisimman neutraalin arvion näistä, ja katsellaan sitten taas joulukuussa kurssien päätyttyä että mitä niistä jäi käteen. Kuvituksena niinkin relevantteja kuvia, kuin lintuja :D Kävin itse viime perjantaina yhdestä kurssista lintubongausretkellä, suurin osa kuvista on sieltä. Lisäksi Mika kuvaili tänään muutamia lintuparkoja, jotka olivat ihan hoomoilaisena sellaisen luonnonilmiön kuin jään takia. Kyllä, talvi on saapunut Reykjavikiin ja Tjörnin on jäätynyt.

Hups, liukasta!

"Oiskohan mun kallo tarpeeks kova että sais tän jään rikottua?"

Vocabulary I
Islannin kielen kurssi, jolla nimensä mukaisesti käsitellään lähinnä sanastoa ja kielioppia. Paitsi että ei. Olin alkuun aivan superinnoissani islannin opiskelusta, mutta kurssien edetessä on alkanut lähinnä ärsyttämään. Kielessä ei mielestäni vieläkään ole mitään vikaa, mutta sen opettaminen onkin sitten jo ihan toinen asia. Tällä kurssilla useimmat uudet asiat kuitataan sanoilla "opetelkaa tämä kotona ulkoa" ilman että niitä mitenkään edes käydään läpi tunneilla. Ne kun on varattu sellaisiin kielioppiasioihin, joiden kertomisen jälkeen opettaja toteaa että but this is hard, you don't need to know it yet, you will get it at some point. No miksi me sitten juuri käytettiin puoli tuntia tähän hä?! Lisäksi meidän ryhmässä on yksi superärsyttävä iranilainen mies (se on myös samassa ääntämisen ryhmissä...) joka aina kyselee jotain täysin aiheeseen liittymätöntä eikä sitten edes ymmärrä että mitä sille vastataan, ja noin kolme neljäsosaa jokaisesta oppitunnista käytetään siihen että opettaja yrittää takoa edes jotain tämän sedän paksuun kalloon.

Ehkä se on vain sitten sitä että on itse tottunut aivan erilaiseen kielten opettamisen metodeihin, mutta hermo meinaa silti useimpina päivinä mennä. Meillä on tästä kurssista kaksi oppikirjaa, joista toisesta sanottiin suoraan että tätä ei tehdä sitten yhtenäisesti tunneilla ollenkaan, ainoastaan itsenäisesti kotona (=kielioppikirja). Toisessa on lyhyitä tekstejä, mutta nekin kuitataan yleensä niin että opettaja lukee ne kahdessa minuutissa läpi ja kysyy että onko jotain epäselvää, ai ei, mennään eteenpäin. Nämä tekstit olisivat myös cd:llä, mutta sehän olisi ihan ennenkuulumatonta että ne kuunneltaisiin sieltä, kyllä tuo opettajan murteellinen islanti on paljon selkeämpää! Emme saa myöskään pareittan tai pienissä ryhmissä harjoitella itse näiden tekstien lukemista. Ei, koska täällä on käytössä jokin aivan muu, selkeästi ylivertainen opetusmenetelmä. Tulostamme Uglasta lyhyitä tekstejä, ja vastaamme niiden perässä oleviin kysymyksiin.

Siis mitä vikaa niissä kirjan teksteissä oli? Miksi meidän käskettiin ostaa tällaiset kirjat, kun kuitenkin suurin osa ajasta (miinus iranilainen paksupää) käytetään opettajien itse kirjoittamien tekstien läpikäymiseen? Myös kieliopin "tärkeysjärjestys" on jotain täysin käsittämätöntä, nimimerkillä puolivälissä lukukautta emmekä ole vielä käyneet läpi verbien taivutusta, saati mitään aikamuotoja. 

Sanon vielä muutaman valikoidun sanan arviointimenetelmistä, koska tänään ärsyttää ihan megana. Meidän pitää kerran viikossa palauttaa kirjallinen kotitehtävä. Ei mitään pahoja juttuja, ehkä puolen sivun mittaisia tekstejä sellaisista aiheista kuin esittele itsesi, mutta kotitehtäviä joka tapauksessa. Vaikutus loppuarvosanaan: nolla prosenttia. Näin midtermin kunniaksi meidän pitää tehdä välitentti. Oikean tentin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, koska sen saa tehdä kotona ja palautusaikaa on kaksi viikkoa, mutta kahdeksansivuinen hiton vaikea tentti joka tapauksessa. Vaikutus loppuarvosanaan: nolla prosenttia. Aktiivinen osallistuminen tunneilla: don't be stupid, nolla prosenttia.

Pronunciation and speech I
Jos et jaksa lukea aikuisen ihmisen valitusta omasta elämästään, skippaa tämä kohta :D Voit ehkä muistin virkistykseksi lukea aikaisemman kurssin kuvauksen ja toistaa sen muuttamalla muutaman kirjallisen yksitiskohdan ääntämyksellisiin yksityiskohtiin. Sinua on varoitettu.

Tällä kurssilla siis opetellaan puhumaan, mikä on ihan hienoa, koska sanastokurssilla sitä ei tosiaan juurikaan harjoiteta. Kurssin rakenne on jaettu niin, että viikon ensimmäinen luento on iso massaluento, jossa toistellaan opettajan perässä erilaisia äänteitä. Viikon toinen luento on jaettu kahteen eri ryhmään, että voimme sitten paremmin keskustella pienryhmissä. Paitsi että olemme tehneet tämän ehkä kahdesti.

Tässä kurssissa on myös yksi erittäin mielenkiintoinen osa-alue, joka kuulostaa ehkä hyvältä paperilla, mutta jonka käytännön toteutus ei ole ainakaan minun mielestäni kovinkaan onnistunut. Ideana on käydä juttelemassa ihan aitojen ja oikeiden islantilaisten kanssa ihan aidoissa ja oikeissa arkipäivän tilanteissa, kuten kahvilassa ja kirjakaupassa. Ensimmäisellä kerralla olisi tarkoitus olla vain tarkkailijan asemassa, etsiä sanastoa, kuunnella muiden asiakkaiden käyttämiä fraaseja ja kirjata näitä ylös. Toisella kerralla sitten vasta mennään itse puhumaan, haluaisin yhden kahvin, paljonko se maksaa, tässä ole hyvä, kiitos, näkemiin. Ihan jännä idea, mutta
a) meidän pitäisi ehtiä kahdesti viikossa käymään jossain liikkeessä, ensin "tutkimassa" ja sitten asioimassa. Emmekä saa edes valita paikkaa itse, vaan tällä viikolla käydään kahvilassa, ensi viikolla mennään uimahalliin, sitten kirjakauppaan. Ei minulla hei ole kiinnostusta mennä kahdesti viikossa johonkin uimahalliin!
b) aina pitäisi muka ostaa jotain. Kiitos, haluan käyttää rahani johonkin järkevämpään.
c) sanasto jota tässä oikeasti oppii on aika rajoittunutta. Paljonko tämä maksaa? Haluaisin ottaa kahvin. Kiitos. Ole hyvä.
d) asiakaspalvelijoilla on harvemmin aikaa alkaa opettamaan meitä, korjaamaan tekemiämme virheitä, auttaa etsimään sanastoa, jutella jostain muustakin kuin vain kahvista.
e) tätä varten piti ostaa kirja, joka maksoi 3700 kruunua (n.23 euroa) ja joka on täynnä pelkkiä viivoja, joille voidaan sitten muistiinpanojamme kirjoittaa. Tavallinen vihko tyhjine viivoineen maksaa 315 kruunua, mutta tämä ei käy koska... ?

Olen siis hyvin pitkälti sen kannattaja, että keskustelemme paikallisten kanssa, mutta tämän olisi voinut toteuttaa niin paljon järkevämminkin, niin monella tavalla. Värvätään esimerkiksi islantilaisia opiskelijoita assareiksi. Jos ei ole rahaa maksaa, niin järkätään vaikka sellaisia kielikylpyjä (don't know the correct Finnish term) joissa kumpikin keskustelun osapuoli opettaa toiselle jotakin osaamaansa kieltä. Kumpikin hyötyy, ja vähän enemmänkin kuin vain kahvi-sanastolla. Järkätkää vaikka keskustelutuokioita vanhainkoteihin, saavat mummelit sielläkin vähän viihdykettä päiviinsä.

Tykkään islannin kielestä ja sen opiskelusta, en opetustavasta. Ajattelin että voisin jossain vaiheessa kirjoittaa jotakin siitä, jotain mikä ei ole näin negatiivissävytteistä ja huonon opetuksen kritisointia :D

Naamaa kutittaa

Osallistun tällä vuoden luontokuvaaja -kisaan

Sorsamaailmassa pätee saman säännöt kuin ihmistenkin maailmassa: huono letillä ei irtoo pesää

Environmental anthropology

Tämä on aika tämmöinen puppukurssi :D En tiedä tulenko tekemään täältä saaduilla opeilla loppuelämäni aikana yhtään mitään, mutta hei, tämä on ihan sikamielenkiintoista siitä huolimatta! Jotenkin virkistävää että välillä voi käyttää aikaansa tällaiseen turhanpäiväisyyteen, eikä aika tarvitse olla niin kauhean korrekti ja akateeminen ja laskea jotain lämmönsiirtimen korreloitumiskertoimia ja blärgh. Aivan täydellinen aivot narikkaan -kurssi siis, eikä yleissivistyksen lisääminen voi koskaan olla pahasta :)

Kurssi on jaettu kutakuinkin kahteen osa-alueeseen, josta ensimmäinen päättyy meidän kohdallamme perjantaina. Ensi viikolla alkaakin sitten se osuus kurssista joka sai minut ilmoittautumaan tälle kurssille: ilmastonmuutos ja erilaisten ihmisten ja kulttuurien suhtautuminen siihen. En tiedä osaanko sanoa mitään kaikenkattavaa teemaa tuolle  ensimäiselle osalle, käytiin läpi kirja jossa oli erilaisia lyhyitä artikkeleita kulttuureista, ympäristöstä ja luonnosta. Vähän erilainen näkökulma ympäristöön siis kuin ympäristötekniikassa, mutta erittäin virkistävä ja avartava. Jos minä saisin alusta loppuun suunnitella unelmieni koulutuksen, se sisältäisi paljon enemmän tällaisia kursseja kuin aina sitä iänikuista insinöröintiä. Tekee hyvää ihan jokaiselle astua välillä ulos siitä omasta laatikostaan ja konkreettisesti miettiä että miksi minä teen ja ajattelen näin, miksi jotkut muut tekevät erilailla. Voisinkohan kenties ottaa jotain opikseni siitä miten muut näkevät tämän asian.

Kaavana tällä kurssilla on ollut lukea etukäteen luennolla käsiteltävä artikkeli. Noin ensimmäinen tunti vietetään kuunnellen opettajan tulkintaa artikkelista ja toinen tunti sitten keskustellaan. Hyvin avartavaa, varsinkin kun tällä kurssilla on opiskelijoita vähän sieltä sun täältä ympäri maailmaa, ja jokaisen katsantokanta on jo siitäkin syystä hyvin erilainen. Multikulttuurisuutta parhaillaan.

Icelandic nature and cultural legacy
Tämä on aikalailla tämmöinen sekasikiö kurssi, kuten ehkä nimestäkin voi päätellä. Käsittelemme muun muassa (opetussuunnitelman mukaan) islantilaista kirjallisuutta, geologiaa, eläimistöä ja höperöistä luennoitsijoista johtuen myös politiikkaa, historiaa, taloutta, henkilökohtaisia sukulaissuhteita... you name it. Ihan viihdyttävä kurssi sinänsä, mutta en tiedä onko tästäkään mitään muuta iloa :D Otin tämän lähinnä siksi, että minua nyt vain sattuu kiinnostamaan vieraat kulttuurit, plus tästä kurssista tehdään useampiakin pieniä retkiä, tutkimaan muun muassa sitä islantilaista geologiaa. Mielenkiintoinen kurssi, jos on tällainen omituinen hiippari kuten minä :D

Hipster-lokki laput korvilla

Competitive environmental strategy

Alkuun olin (tästäkin) kurssista hyvin täpinöissäni, se kun käsittelee juurikin sitä aihealuetta jonka parissa toivoisin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa työskenteleväni: tavallisten yritysten ympäristöystävällisessä johtamisessa. Valitettavasti vain tämän kurssin pääluennoitsija on aivan käsittämättömän kuiva tapaus, joka saa koko aiheen tuntumaan hirvittävältä pakkopullalta. Onneksi myös vierailevia luennoitsijoita käy paljon. Tämä kurssi aiheuttaa minulle tällä hetkellä harmaita hiuksia siitäkin syystä, että torstaina pitäisi palauttaa ryhmätyö, ja minä olen joutunut johonkin sluibailijoiden ryhmään, joista ketään ei pahemmin tunnu kiinnostavan joku ryhmätyö yhtään, jotka eivät viitsi vastata yksinkertaisinkaan sähköposteihin ja joille aina tuntuu tulevan jotain muuta menoa kun pitäisi tavata. Teen sitä ryhmätyötä siis lähinnä yksinäni, joka on aina yhtä mukavaa. Summa summarun: mielenkiintoinen aihe, tylsä opetus.

Management of protected areas

Tämä kurssihan on siis jo ohi, koska sen suorittamiseen kuului ainoastaan kaksi luentoa ja neljän päivän leirikoulu (en missään vaiheessa muistanut etsiä/miettiä kunnon suomennosta termille field trip, joten hätäisesti kyhätty leirikoulu jäi elämään) Vatnajökullin kansallispuistossa. Tunnelmia itse leirikoulusta onkin luettavissa tästä blogista jo aikaisemmin, mutta jos yrittäisin valaista myös hieman opetuksellista puolta.

Ensinnäkin, olin aivan täpinöissäni tästä kurssista viikkokausia ennen sen alkua. En ole enää aivan varma että mitä oikein odotin, mutta jotenkin ne odotukset olivat niin korkealla, että aika mahdotonta niihin oli yltää joka tapauksessa :D En sano että kurssi olisi ollut pettymys, mutta se oli.. erilainen. Pidimme ennen leirikoulua tosiaan kaksi luentosessiota, joilla käsiteltiin muun muassa kansallispuistojen historiaa ja funktioita, luonnonsuojelubiologiaa ja Vatnajökullin erityispiirteitä, kuten sen ainutlaatuista management-tapaa. Luennoitsijoita oli sieltä täältä, joka sai sessiot tuntumaan hieman pirstaloituneilta. Lisäksi aika oli sen verran rajallinen, että aiheisiin ei voitu perehtyä kovinkaan syvällisesti, mutta yhtä kaikki pidin näitä luentoja kovin mielenkiintoisina. 

Itse leirikoulun ajan sitten lähinnä ajelimme ympäri Vatnajökullin eteläosaa, pysähtyen milloin minnekin mielenkiintoiselle paikalle, kuten outlet glaciereille ja glacial lagooneille (näille ei ihan oikeasti ole olemassa minkäänlaista järkevää suomennosta. Eikä nyt edes takerruta siihen seikkaan että olen menettänyt suomen kielen taitoni aivan totaalisesti :D). Tämän lisäksi tapasimme muutaman henkilön Vatnajökullin kansallispuiston johtoportaasta, pidimme pari luentosessiota sekä keskustelimme kaikkien ryhmäläisten kesken päivän aikana mieleen nousseista aiheista. Täytyy sanoa että yllätyin itsekin siitä miten mielenkiintoisia näistä keskusteluista tulikaan. Tämä kurssi sai todella ajattelemaan omaa suhtautumistaan ympäristöön, miksi sitä haluaa suojella, miksi se on tärkeää. Enemmän tällaisia kursseja!

Hyppy tuntemattomaan

KatuThaidetta

Aurinkoisen maanatain kunniaksi kävin kiertelemässä Reykjavikin katuja. Oikeastaan päätin kyllä jo sunnuntaina tehdä tämän. Ideana oli ottaa kuvia vain seinätöherryksistä. Osissa piirustuksissa töherrys on loukkaava sana, mutta se kuvastaa aika useaa seinämaalausta. Todellisia helmiäkin löytyy. Osa on liikkeen mainoksia ja osa on huviksi tehtyjä graffitteja. Löytyy tageja ja perjantai illan päähän tempauksia. 

Àrtur bussipysäkin vastapäätä löytyvä taide pläjäys.

Reissuun valmistautuminen oli helppoa. 18-55mm kittilinssi puhdistuksen jälkeen kameraan kiinni. Pyöröpolarisaatio suodin varmuuden vuoksi taskuun. Muistikortin alustus, testikuva ja nahkatakki niskaan. Ulkona sport tracker ohjelmasta GPS seuranta päälle ja hymy naamalle. Reitin suunnittelun jätin muitten huoleksi. Menin sinne sun tänne. Välillä kävelin kadun edestakas ja joskus löysin itseni sivukujalta, josta ei päässyt läpi. Onneksi oli aurinkoinen päivä, muuten olisi voinu tulla sosiaalisia kontakteja. 

Reittini. 6,6km ja puolitoista tuntia.

Kutsuvia käytäviä.

Tiesin muutaman kuvajaisen, jonka halusin kuvata, joten reitilläni oli pohja. Lähtökohtaisesti päätin palata kotikatuapitkin, joka tuntuu olevan taiteilijoiden suosiossa. Olin myös päättänyt kävästä Hlemmur bussiasemalla, jossa maahan on piirelty eläimiä. Muuten reitti itsestään puhuu puolestaan. "Mitäs tuolta löytyy." "Kai tonne voi mennä." "Missäs olen?"

Tämmöinen tuli vastaan umpikujassa.

Sama umpikuja, toinen seinä.

Tuli löydettyä monta uutta grafiittia. Osa hienoja osa taas hauskoja. Osan olisi voinu jättää kuvaamatta, mutta hei, se ei maksanu mitään. Katukuva ei ole tylsä. Sotkunen kyllä välillä. En yhtään ihmettele miksi osat töherryksistä on peitetty tai maalatty. Toisaalta en ihmettele miksi osat liikeet käyttää graffiittia mainoksena. Autiotalot saavat uuden julkiasun hyvin nopeasti. Isoimpien piirustuksien tekovuosikin selviä etsimällä allekirjoitus. Nämä taiteilijat tosissaan kirjoittavat nimen (taiteilijanimen tai jotain) oikeaan ala nurkkaan ja yleensä vielä vuosiluvun. Pitäähän kunnia saada itselleen. Pienimmissä (ja rumemmissa) ei tälläistä löydy. Enkä ihmettele syytä hetkeäkään.

Njálsgatalta löytyvän grafiitin allekirjoitus.

Välillä täytyy ihmetellä miten pitkät tikkaat harrastavalla taiteilijalla on ollut. Okei alla olevissa kuvissa on ilmiselvästi ollut lupa tehdä teos seinälle, mutta muutama tagi löytyi 10m korkeudesta. Yleensä pystyin katsomaan kiipeilyreitin, mutta muutaman kerran jäi ainoaksi mahdollisuudeksi tikkaat. Tai sitten todella kekseliäs taideakatemian toisenvuosikurssin opiskelijan päähänpisto. Näitä päähänpistoja on kyllä itse teoksissakin. Alla oleva vasemman puoleinen kuva ei anna oikeutta tälle työlle. Tässä "limassa" onpieniä peilejä (n. 1cm x 1cm). Nämä peilit ovat vain keskellä kiini, jolloin ne heiluvat tuulen mukana. Hyvässä tuulessa tämä lima näyttää oikeasti liikkuvan.

"Lima"

 

 

Kuulin että tykkäät sienistä...

Suuri taidegalleria löytyy heti pääostoskadun vierestä. Tämä skeittiparkki on täynnä isoja grafiitteja. Yleensä muutama skedepoikakin on paikalla esittämässä frontsideollieita tai muuten vain istumassa. Tämä alue on kyllä silmään pistävä ja värikäs. Ja en halua tietää mistä inspiraatio näihin taideteoksiin on tullut. Aiheita on: Robot smackdown, ketun kieli ramppina, sydän keskellä kaikkea, myrkkysieni ja hirviöt. 

Nämä veitikat morjesti minua kadulle.

Siitä tutkimaan. Ja tämä on vain yksi seinä.

Aidan yli kurkistettua löytyi kaupan mainos.

Yrittäjät ovat tosissaan ottaneet nämä näyttävät taideteokset osaksi mainontaa. Suuria mainoksia löytyy aina välillä. Pukuliikkeellä on kravaatin teko ohjeet julkisivuna. Hyvinvointi ravintolan sisäänmeno käytävältä löytyy intialaisia jumalia (tai jotain. päätä itse alla olevasta kuvasta). Jotkut yrittäjät ovat laittaneet ison julisteen ja peittäneet töherryksen sillä. Tai taideteoksen. En menny kurkistelemaan julisteitten alle, joten en tiedä minkä näköisiä peitetyt kuvat ovat olleet. Mutta veikkaan töherryksiä. Miksi muuten ne olisi peitetty?

Ne Intialaiset tai jotkut.

Tämä on suosikki paikka tageille.

Töherryksiä

Pitäisikö tässä vaiheessa mainita, että otin 122 kuvaa. Osa kuvista on otettu samasta paikkaa ja samasta kuvaus kohteesta. Kovalevylle päätyi 110 kuvaa (tähän on laskettu kartta mukaan, jota en kuvannut!). Muutama kuva on samasta aiheesta. Eri rajaus tai kuvakulma. Sanotaan, että tallensin n. 90 eri "taideteosta". Käytiin illalla nostamassa rahaa ja thaimaalaisessa ravintolassa. Matkalla oli 3 mainospiirosta, autiotalo täynnä töherryksiä ja kotkaa esittävä piiros (joka on kyl hieno), joita en ollut kuvannut. Taisitte tajuta jo mitä haen takaa. Jos eilisen Esjan vaelluksen jälkeen oli jalat kipeet, huomenna on niska kipeenä kaikesta tähyilystä.

Paikallinen jengi.

Sama jengi. Eri paikka.

Näitä taideteoksia on kaikkialla. Korkealla seinillä ja alhaalla kadulla.

Tämä blogi teksti syntyi Scott Kelbyn Suuri Digi kuvaus kirjan ohjeesta. Valitsin aiheen, jota lähdin kuvaamaan pariksi tunniksi. Aiheena oli grafiitit yms. vastaavat taideteokset. Tarkoitus olisi lähteä samanlaiselle reissulle uudestaankin. Aiheita saa ehdotella. En hyväksy Tanskalaista p... aitoa menoa aiheeksi. Jos et tiedä mitä tarkoitan, niin ole kiitollinen. Trust me. Jos sopivia aihe ehdotuksia ei tule, niin taidan pysyä värikkäiden talojen kuvaamisessa (tämän aiheen keksin kuvatessa grafiitteja). Jos ei muuta, niin Reykjavik on värikäs kaupunki.

Lopuksi tuleekin parhaat palat. Ja tosissaan kuvia on hieman liikaa, että laittaisin kaikki tänne. Löydät enemmän kuvia dropboxistani. Pidän oikeiden mahdollisiin (yhdyssana)virheisiin ja muutoksiin.