Superlatiiviviikonloppu

Täällä taas! Viime viikonloppu tuli vietettyä ihmissyöjähevosten seurassa, mutta koska yritän ylläpitää edes jonkinlaista kronologiaa täällä, kerron sen sijaan viikon takaisesta viikonlopusta, jonka vietin niinkin mitättömässä paikassa kuin Euroopan suurimmassa kansallispuistossa. Massiivisesta koostaan johtuen, plus faktasta että suurin osa kyseisestä kansallispuistosta on silkkaa jäätä, en vieraillut kovin monessa paikassa, mutta alku tämäkin :D Johtuen surkeasta säästä ensimmäisenä matkapäivänä, en myöskään voinut ottaa järin paljon kuvia, mutta korvasin sitten tämän valitettavan tapahtuman ottamalla noin sata kuvaa jääklönteistä. Enjoy!

Astetta rouheampi kursiobussi. Tällä vihreällä paholaisella ylitettiin muun muassa jokia ja muuta tällaista jokapäiväistä. (Niissä joissa ei siis ollut siltoja, toim. huom.)

Tämä matka Vatnajökulille oli siis osa yhtä kurssiani, management of protected areas. Vietimme neljä päivää Vatnajökulilla tutustumassa mielenkiintoisiin suojelemisen arvoisiin luontokohteisiin ja keskustelimme puiston henkilökunnan kanssa kansallispuiston johtamisesta ja muuta tällaista. Mahtavaa! Musta tulee isona kansallispuiston johtaja.

Tulivuoren kraateri. Vierailimme ekana päivänä maailman suurimmalla näkyvissä olevalla laavakentällä, eikä minulla tietenkään ole sieltä yhtään käyttökelpoista kuvaa huonon sään takia (tyypillistä Islantia), mutta oli melkoisen out of this world -kokemus. Silmänkantamattomiin mustia kiviä ja tällaista pumpulimaista sammalta. Kävimme myös tekemässä pienen kävelyn, ja puiston ranger piti puolen tunnin luennon siistä että kukaan ei sitten astu pois polulta, koska tuo sammal on todella herkkää ja sen toipuminen kestää vuosikymmeniä. Oli melkoinen norsu posliinikaupassa olo.

Kyseinen laavakenttä on muodostunut 1700-luvun lopulla, en millään jaksa muistaa tarkkoja vuosia juuri nyt. Tulivuori joka tuolloin purkautui oli nimeltään Laki (saanut nimensä Suomesta) ja tämä purkaus tappoi noin 20 prosenttia Islannin väestöstä ja kansainvälisesti noin 3 miljoonaa ihmistä. On jopa esitetty teorioita että tämä tulivuorenpurkaus olisi osasyyllinen Ranskan vallankumoukseen, koska sen tuhkapilvi jäähdytti ilmastoa niin pahasti, että Eurooppa kärsi nälänhädästä. En osaa enää kunnollista suomea, mutta ehkä joku ymmärsi.

Aktiivisimmat ja suurimmat tulivuoret Islannissa sijaitsevat jäätikön alla, joten niiden purkautuessa syntyy myös tällaisia pikkupikkupuroja, jotka muun muassa tuhoavat autoteitä ja siltoja ja muuta mukavaa. Matkalla Vatnajökulille taisimme nähdä vaatimattomat neljä tuhoutunutta siltaa. Vain yksi niistä oli korvattu "oikealla" sillalla, koska kukaan ei jaksa enää rakentaa kunnon siltoja, kun ne kuitenkin tuhoutuvat jossain vaiheessa uudestaan :D

Islannissa nämä joet eivät myöskään aina jaksa seurata uomaansa, vaan päättävät joskus vaihtaa suuntaa ihan miten huvittaa. Ajoimme Islannin pisimmän sillan yli, valitettavasti vain kyseinen silta ei tällä hetkellä ylitä minkäännäköistä jokea.

Islannin korkein vuori, 2110 metriä.

Paikka jossa on kuvattu jotain semmosia amatöörileffoja kuten Batman Begins ja Game of Thrones.

Kävin muuten viime perjantaina luolassa jossa on kuvattu Noah-elokuva. Ennen sinne oli tosi vaikea päästä, mutta Russel Crow oli kiltti ja rakensi meille sinne rampin. Ihan omin pikku kätösin. En enää koskaan pese käsiäni, koska olen saattanut koskea samoihin kiviin kuin Russel Crow. Iiiih!

Jäätikön reunalla. Näin kesän lopulla nämä "outlet glacier"it eivät ole mitenkään kauniita, koska niillä on tämmöinen pieni moreenipeite päällään, mutta aika vaikuttavia ovat silti, sanoisin. 

Koska Mika jaksaa aina valittaa mittakaavasta, otin opettajan mukaan kuvaan antamaan vähän perspektiiviä näiden jääklönttien massiivisuudesta. 

Luonnon ihkaomaa taidetta.

Tämmöinen pieni vesiputous ja luola. Juuri kun olimme lähdössä takaisin tästä paikasta, tuon kielekkeen oikea reuna päätti romahtaa. Murtumisesta syntynyt ääni oli jotain aivan uskomatonta, tuntui lähinnä siltä että maailmanloppu oli tulossa.

Käytiin myös useammalla glacial lagoonilla. Tämäkin ukkeli päätyi kuvaan ihan vain perspektiivin nimissä.

Insert Titanic here.

Todisteita ilmastonmuutoksesta. Seuraavan kerran kun joku tulee minulle valittamaan ilmastonmuutoksen todisteiden puuttumisesta, otan tämän kuvan, käsken ottamaan silmän käteen ja katsomaan. Tuossa kalliossa näkyy kuitenkin aika päivänselvät jäljet jäätikön reunasta, ja nykyään samalla paikalla on vain kasa vettä ja jääpaloja. Jäätikön reuna on sellaisen sadan metrin päässä. Nih. Siitäs saitte, skeptikot.

Islannissa on niin paljon tulivuorenpurkauksia, että hiekkarannatkin ovat mustia tuhkasta.

Tykkäsin myös näistä aalloista aika paljon, ja otin vaatimattomat 50 kuvaa niistä :D Tykkään Aalloista, minkäs sille mahtaa.

Kotimatkalla kävimme katsomassa tällaista vesiputousta, jonka taakse voi kävellä. Tästä saatte todennäköisesti ihailla kuvia myöhemminkin, koska kävimme siellä myös tänä viikonloppuna :D

Ja ajoitus oli napakymppi. Etupuolelta katsoessa vesiputouksen yli meni sateenkaari, ja takaa katsottaessa aurinko muodosti tuollaisen täydellisen efektin. Ah, perfekto!

Semmoinen viikonloppu. Tosiaankin, kahtena päivänä neljästä satoi kaatamalla ja taivas oli sumuinen ja harmaa, joten maisemien ihailu jäi valitettavasti hieman vähemmälle. Harmitti myös valtavasti, koska lähinnä ajoimme suoraa Vatnajökulille ja jouduimme tyytymään vain katselemaan ikkunasta kaikkea mahtavaa, kuten Eyjafjallajökullia, miljoonaa vesiputousta, merestä nousevia kummallisia kielekkeitä, vaikka mitä. Täällä on upeaa.