Tenttiviikko

Nyt kun pitäisi olla lukemassa huomiseen tenttiin, on selkeästi oivallinen aika tulla päivittämään blogia :D Tämä on ollut tässä marraskuun ajan vähän heitteille, emme ole oikein tehneet mitään kertomisen arvoista ja päivät ovat kuluneet koululla viimeisiä koulujuttuja rutistellessa. Tänään minulla oli viimeinen luento. Aika haikeaa. Vielä pitäisi palauttaa kaksi esseetä ja käydä kolmessa tentissä ja sitten olisikin purkissa koko lukukausi.

Tentit ovat näin syksyn päätteeksi aikavälillä 3.12-19.12. Se on siis hieman pitempi kuin Suomen vastaava, mutta vastaavasti täällä ei sitten ole tenttejä tammikuussa. Ja jostain syystä minulla on jo huomenna 30.11 ensimmäinen tentti :D Tosin se on vain kuuntelutentti, 45 minuuttia, joten jos sillä on sitten jotain tekemistä tämän asian kanssa.

Minulla on myös tosi vähän tenttejä, ainoastaan islannin kursseista. Kaikissa muissa kursseissa arvosana määräytyy harkkatöiden ja esseiden ja tuntiosallistumisen ja ties minkä mukaan. Ihan mahtavaa, toivoisin tällaista käytäntöä enemmän Suomeenkin, *tuttaa niin armottomasti ne kurssit joille väännät esitelmiä ja harkkatöitä ja käyt harkoissa viidesti viikossa ja silti sata prosenttia arvosanasta muodostuu tentistä.

Tähän väliin on nyt tunnustettava etten todellakaan ole mitenkään liian hyvin ottanut selvää näistä asioista, mutta ilmeisesti täällä on sallittua käydä tasan kerran uusimassa tentti, sekin maksaa 6000 kruunua eli pyöreät 36 euroa. En tiedä mitä tapahtuu jos et pääse tätä uusintaakaan läpi. Lennät pellolle? Jos tulet kipeäksi etkä pääse tenttiin, siitä pitää olla lääkärintodistus. Kipeinä olleille järjestetään uudet tentit, joka tässä tapauksessa on kuitenkin eri asia kuin uusintatentti ja kipeänä olleella ei ole oikeutta mennä lainkaan uusintaan.

Viimeinen tentti on minulla jo seitsemäs päivä, Mikalla kymmenes päivä, joten meille jää oivallisesti aikaa viettää pientä lomaakin ennen kuin palaamme Suomeen 21. päivä, ehkä jopa harrastaa jotain blogin nimeen viittaavia aktiviteettejakin, ken tietää :D 

Kuvituksena pääkampuksen rakennuksia. Se on aika iso kokonaisuus, ja koko ajan rakennetaan lisää. Kuvat on otettu niinkin lähiaikoina kuin neljäs syyskuuta, että ei täällä ihan noin vihreää ja valoisaa enää ole :D

Háskólatorg, eräänlainen päärakennus ja rakenteilla oleva opiskelijakellari

Pyöreä

Nordic house, design by Alvar Aalto

Se oikea päärakennus

Kampukseen kuuluu myös elokuvateatteri. Juu, täälläkin on luentoja

Kirjasto

Mikan kurssi valinnat

Armi tuossa kirjoittikin jo kursseistaan, joten minun vuoroni taitaa olla nyt. Normaaliin tapaan random kuvia keventämään tunnelmaa.

Talvinen Esja

Ekan mainitaan, että minulla on vain 26 opintopistettä. Alun perin minun piti ottaa kursseja 40 opintopisteen verran, mutta muutaman seikan takia päädyin nykyiseen arvoon. 4 opintopistettä poistui, kun en saanut opettajalta koskaan lupaa ilmottautua kurssille. Lähetin sähköpostin kurssin pitäjälle, ei vastausta. Kävin hänen toimistollaan pariin otteeseen. Ei ollut paikalla. Tämä kurssi oli Management of protected areas, joka on sama kuin Armilla. Harmittaa pikkasen, mutta en nyt jaksa murehtia asiaa liikaa. 10 opintopistettä poistui laiskuuteni takia. Vocabulary I poistui valinnoistani a) kielikurssi... b) kaksi oppituntia viikossa ja molemmat aamu kahdeksalta. Loppu tuloksena tiistai ja torstai ovat nyt vapaapäiviä.

Pieni lumi kerros saatu maata peittämään

Pronunciation and speech I

Sama kurssi joka on Armilla. Aloitetaan sanomalla, että en ole oppinut puhumaan Islantia. Ainakaan paljoa. Kielioppi ja lausunta asioita on jäänyt mieleen, mutta puhuessa ne unohtuvat. Tuottaessa en vain muista et au lausutaan ö:nä tai ll pitää lausua hd (tai jotenkin sinne päin). Lukiessa tekstiä voin väittää ymmärtäväni oppimäärään nähden paljon. Kuuntelu on vähän erinlainen. Rauhallisesti puhuttuna ymmärrän kyllä, mutta ei ole toivoakaan, että kirjoittaisin Islanniksi sanat, jotka minulle sanotaan.

Kurssin rakenne ja toteutus on kyllä huono. Kolme kirjaa, jotka maksoivat omaisuuden. Käytännön oppitunti, jossa käydään enemmän tunteita läpi, kuin kielen asioita. Maanantaina 8.20 oleva oppitunti on turhauttava. Aluksi toisteltiin vain au, ou, dt yms. äänteitä ja nykyään istutaan aluksi 40 kuuntelemassa lausunta ohjeita jostain joka on jo käyty. Toiset 40 min meneekin jutellessa miltä tuntui käydä kahvilassa, uimahallissa, kirjastossa tai leipomossa. En tiedä onko minulla huono tuuri, mutta parillani tuntuu aina olevan vaikeuksia ilmaista asiaa englanniksi. Toisaalta kurssilla ei ole enganniksi käyty mitään. Kurssin aika taulu on kokonaan islanniksi. Oppikirjoista voi laskea engalnnin kieliset sanat sormilla ja opettaja puhuu puolet tunnista islanniksi. Kysymykseni kuuluu: Mistä minun pitäisi oppia sanasto? Sitähän varten oli toinen kurssi tosissaan...

Tämmönenkin osunu linssin eteen.

Kaumpaa löydetty julkisivu

Perlanin edustalta löytyvä "bändi"

Climate Change, the Past, Present and Future

Tämä kurssi on minun suosikkini. En varsinaisesti ole hirveän kiinostunut ilmastonmuutoksesta, mutta kurssin rakenne on mukava. Okei myönetään, helppo. Kurssin läpäisyksi alunperin pitit tehdä 4 kotitehtävää ja yksi ryhmätyö. Ja olla tunneilla paikalla. Alkuvaiheessa tuli muutos, että 4 kotitehtävää on osa ryhmätyötä. Nyt siis kirjoitan yhden kappaleen ryhmätyöhän (11 sivua tuli) ja palautan tämän opettajalle. Tsädäm 45% arvosanasta saatu. Tämän jälkeen kokoamme kappaleemme yhdeksi työksi ja kirjoitamme johdannon yms. Tsädäm 45% arvosanasta. Loput 10% tulee tuntiosallistumisesta.

Tuntiosallistuminen saisi olla isompi osuus, koska se vaatii hieman enemmän kuin vain istumista. Tämän kurssin omalaatuinen piire ja minusta paras puoli kurssissa on oppilaiden pitämät uutisartikkeleiden läpikäynti. Eli tunti jakautuu kahteen osaan: Ensimmäiset 2x40min opettaja pitää normaalin luennon. Tämän jälkeen 2x40min käydään oppilaiden esityksiä uutisista, jotka liittyvät ilmaston muutokseen. Ei tarvitse tehdä slide showta tai mitään muuta erikoista. Saa kyllä. Lopuksi kysymyksiä ja keskustelua. Helpot 6 noppaa mukavasti. Haitta puoli kurssista on perjantai. Ei hirveästi haita, mutta pitää sitä jotain negatiivista löytää.

Varotusteksit jäi ymmärtämättä

Tässä kävi sama homma.

Energy economics, energy policy and sustainable development

Otin tämän kurssin, koska economics on vain 1/3 kurssista. Nyt viisaampana voin sanoa, että se on 1/3 otsikosta. Eipä tuo muuta tunnu olevan ja suoraan sanottuna hyvin ärsyttävää. Ei ole minun opiskelu alueeni, joten kiinostus on ollut pieni. Lisä mukavuutta tuo raportin teko, jonka otsikko saa olla mikä vain. Tai siis sen pitää liittyä kurssiin. Tai siis sen ei tarvii olla kysyntä ja tarjontaan liittyvä. Tai siis et voi kirjoittaa miten metsät kasvavat. Tai siis Hydropower in Iceland ei ollu ihan mitöä haettiin. Jos nyt olen ymmärtänyt oikein. Jos ei muuta positiivista, niin ainakin kurssilla saa valheelisen vapauden kuvan. 

Tosissaan 16-20 sivua pitäisi kirjoittaa oma valinnaisesta aiheesta ja aiheesta tartti tehdä ehdotus. Ehdotus sai olla maksimissaan 5 sivua ja arvosteltiin. Asteikolla 0-10 sain 1. Palaute olikin hauskaa: This English wound be accepted. Use Iceland method. Look in syllabus what to do...  Ei kai siin. Ei valitettavasti kiinostanut. Ohjeistuksen tosissaan ollessa melkein hyvä, loppu tulos oli samanlainen. Englannin kielestä en jaksanu mennä juttelemaan ja rehellisesti sanottuna en tiedä vielkään mikä on islantilainen tapa...

Myönetään, että taloustietona kurssi on hyvä. Asioita käydään hyvin läpi ja materiaalia annetaan liikaakin. Oma mielenkiintoni sattuu vain olemaan muualla. Ryhmätyön ja raportin kirjottamis ohjeet nyt on huonoja, mutta kysymällähän noistakin olisi selvinnyt. Tunneilla huonona puolena on yksi oppilas, joka sattuu tykkää liikaa omasta äänestään ja vie aihetta aina sivuraiteille.

Lyhyempi jalkaisten penkki.

Yhteenveto

Ei nyt sattunut osumaan kurssit omaan oppialueeseen, mutta mielenkiintoisia kursseja on tarjolla. Climate kurssi oli hyvä valinta, mutta economics kurssin olisi kyl voinut vaihdatuttaa johonkin toiseen. Myöhästä se nyt on. Kielikursseja olisi liikaakin tajolla ja jotenkin tulee tuntuma, että ne pitäisi kaikki käydä jos haluaisi oppia jotakin. Olen iloinen, että olen vain yhden lukukauden täällä. Syynä on varsinaisesti "oikeitten" kurssien puuttuminen. Satun vain tykkäämään  numeroitten pyörittämisestä ja teknillisistä asioista. Kyllä Islannissa voisi viettää vuoden jos toisenkin, mutta koulu ei minua täällä kiinosta.

Risuja ruusupuskissa

Huu, pitkästä aikaa taas blogin ääressä. Elämä täällä päässä maailmaa on ollut aika tapahtumaköyhää hetken aikaa, lähinnä ollaan istuttu sisällä joko a) hukkumassa kouluhommiin tai b) piilossa kamalaa säätä. Oli tuossa yksi päivä sellaisia 55 m/s puuskia...

Vanhempani tosiaan kävivät täällä muutaman päivän pikavisiitillä, käytiin näyttämässä heille nähtävyyksiä vähän Reykjavikin ulkopuolella yhtenä kauniina (mutta tuulisena!) päivänä. Muuten oli hienoa, mutta autosta ei oikein tuulen vuoksi viitsinyt lähteä moneksi minuutiksi ulos... Uhmasimme Mikan kanssa kahdestaankin oikein kahteen otteeseen säätä männä viikolla, kun kävimme ensin ihastelemassa Perlania, vesivarastojen varaan rakennettua kompleksia (sisältää muun muassa museon, ravintolan ja näköalapaikan) sekä Reykjavikin niemennokassa sijaitsevaa majakkaa. Seuraavassa luvassa kuvia näiltä kolmelta reissulta.

Koska tylstästä elämästämme johtuen minulla ei tällä hetkellä ole sen enempää asiaa, mutta halusin kuitenkin päästä julkaisemaan kuvia, ajattelin kirjoittaa tähän pienen plussat ja miinukset listan Reykjavikista kautta Islannista. Lähinnä listaan näitä siis vaihtokohteen näkökulmasta, mutta mikä jottei näitä voisi soveltaa vaikka lomakohdetta miettiessä.

Disclaimer: omaan oikeudet omiin mielipiteisiini :D Jokainen olkoon vapaasti eri mieltä.

Þingvellir. Hieman on maisemat muuttuneet parin kuukauden takaisesta

Islannin suurin järvi

Vähän näytti nää geysiritkin paremmalta sinistä taivasta vasten :D Tuulen takia ei vain päästy niin suurin korkeuksiin kuin viimeksi

Kuten kuvasta näkee, sää oli muuten täydellinen, mutta tuollainen pikku tuuli vähän haittasi menoa...

Gullfoss ja pieni sateenkaarikin eksyi kuvaan. Jännä kontrasti noiden jäässä olevan nurmikon ja vesiputouksen välillä :D

Kohta uhrataan punapää tulivuorelle

PLUSSIA

* Pieni koko. Reykjavik on tällainen ihana tuppukylä, joka vetoaa ainakin minuun, joka olen kotoisin paitsi maailman vanhimmasta(*), todennäköisesti myös pienimmästä kaupungista :D Täällä ei eksy vaikka yrittäisi, kaikkialle pääsee kätevästi kävellen, turvallisuutensa eikä omaisuutensa puolesta ei tarvitse pelätä mihinkään vuorokaudenaikaan pimeimmilläkään sivukujilla.

* Täynnä elämää. Melkoisena paradoksina edellisen kohdan kanssa, Reykjavikissa ei koskaan tule tylsää. Jokaiselle päivälle on kyllä tungettu aimo annos jos jonkinlaisia kissanristiäisiä, elokuvafestareita ja konsertteja. Pahimmankin hipsterin kulttuurinnälkää tyydyttää museot, näyttelyt ja galleriat. Koskaan ei tarvitse istua yksinään kotona jos ei huvita, joka kadunkulmasta löytää kyllä jonkinlaisen kuppilan, joka pikkutuntien jälkeen muuttuu jytädiskoksi.

* Lyhyet etäisyydet. Ei siis pelkästään Reykjavikin sisällä, vaan koko islannin sisällä. Suht kattava bussiverkosto kuljettaa kaikkiin merkittäviin kaupunkeihin (eli siis kaikkiin kolmen asukkaan kyliin) ja joustavampaa matkantekoa toivovat voivat helposti (ja sesongin ulkopuolella edullisesti) vuokrata auton.

* Luonto. Tällaista maisemaa ei ihan joka paikassa näekään, vesiputouksia, kuumia lähteitä, tulivuoria, laavakenttiä, jäätiköitä, mitä näitä nyt on. Ja kuten edellisestä kohdasta huomaa, niitä pääsee ihailemaankin helposti. Vaellusreittejä lähtee jokaiseen ilmansuuntaan vaikeustasosta sohvaperuna -- eräjorma.

* Kielitaito. Englannilla pärjää kaikkialla ja paikalliset puhuvat sitä moiteettomasti, mitä nyt jotkut tunkevat alituista hoota joka paikkaan (uusi lempilausahdukseni on I like this a loHHHt). Pienen opettelun jälkeen islantikaan ei ole mahdotonta, ainakaan sellainen sanasto jota tarvitset päivittäiseen asioimiseen esim. ruokakaupassa.

* Koulutustaso. Henkilökohtaisesti voin puhua vain ymtekurssien laadukkuudesta, mutta mitä nyt olen muiden vaihtareiden kanssa aiheesta keskustellut, niin kansainvälisesti katsoen täällä tarjotaan kyllä varsin pätevää opetusta.

* Noppia satelee. Noppia siellä, opintopisteitä täällä. Ai kävit kolme kertaa lukukauden aikana koulussa ja kirjoitit kahden sivun pituisen tutkielman, ota tästä viisitoista noppaa hyvitykseksi hurjasta työmäärästäsi.

Viimeksi kun tuli valitettua kuvien puutetta Esjasta, niin tästä alkaakin sitten niiden riemukulkue :D

Onko se ufo, onko se betoninen mustekala? Ei, se on Perlan (huipulla yksi maailman parhaista pyörivistä ravintoloista!)

Perlanin lähellä on jotain tämmösiä sotamuistoja, jotain vallihautoja ja bunkkereita

Panoraamaa Perlanin näköalatasanteelta. Klikkaamalla suurenee

MIINUKSIA

* Hintataso. Pääsääntöisesti kaikesta saa maksaa hyvin samankaltaisia hintoja kuin Suomessakin, mutta onhan se nyt ihan törkeän kallista. (Plussana, tänne kyllä Nordtek myöntää myös ihan mukavankokoisen stipendin, eikä meillä ainakaan ole ollut mitään vaikeuksia tulla toimeen tai tehdä niitä asioita joita haluamme.)

* Samankaltaisuus Suomen kanssa. Miten kukin tämän sitten ottaa, onhan tänne helppo sopeutua, kaikki on ongelmatonta eikä tarvitse menettää hermojaan johonkin kulttuurilliseen omituisuuteen, mutta ei tästä juurikaan eksoottisuutta saa revittyä.

* Vitkuttelu. En keksinyt parempaakaan sanaa kuvaamaan tätä :D Tämä on vähän tämmöinen epämääräinen tunne kyllä, mutta ajoittain hyvinkin rasittava. Täsmällisyys on aika venyvä käsite (tyyppi lupaa soittaa lounaan jälkeen, kuulen siitä seuraavan kerran kolmen päivän päästä, perusmeininki) eikä oikein mitään informaatiotakaan koskaan jakseta jakaa. Vaikka sellaista pientä, mitätöntä yksityiskohtaa että maisterikursseille ilmoittautuakseen tarvitsee erikseen luvan koulutusohjelmalta. Tai että mitkä osa-alueet kuuluvat kurssin arvosteluun ja millä painoarvolla. Tämä ja tämä tapahtuma järjestetään kolmas joulukuuta. Kertoisitko vielä paikan ja ajankin? Paras on kyllä ollut "use the Icelandic style for references". QUE?!

* Noppia. Ai haluat ottaa enemmän kuin kolme kurssia? No kuule, sun sallittu noppamäärä tuli jo täyteen, sun täytys nyt saada lupa vähintäänkin Islannin presidentiltä että saat ottaa vähän enemmän.

* Sää. Jotain sadetta ja hurrikaaneja ja mitä näitä nyt on. Eikä lunta tai kunnon pakkasia.

* Rikki. Niin suuresti kuin olenkin nauttinut naamani pesemisestä rikintuoksuisella vedellä, pohjanoteeraus koettiin oksennustautini aikana. Ensin käyt  vähän puklailemassa, suussa maistuu oksennus. Juot vettä päälle, suussa maistuu rikki. Täydellinen esimerkki win-win -situationista!

Kappas, Esja!

Pokemon-kirkko. En kai ole koskaan maininnut mitään islantilaisista ja kirkkojen arkkitehtuurista?

Tai siitä miten näitä kirkkoja on ihan joka paikassa

Joku päivä minusta tulee luontokuvaaja (paitsi että Mika otti tämän kuvan)

Majakka ja tönö. Oltais menty tutkimaan lähempääkin, mutta...

Se olikin astetta hankalampaa tässä tuulessa :D

Kuten näistä pikkusieluisista esimerkeistä miinuspuolella voidaan päätellä, olen pääsääntöisesti nauttinut hyvin paljon olostani Reykjavikissa :D

(*) Alussa Jumala teki taivaan ja Loimaan

Matka maan keskipisteeseen

Snæfellsnes on pieni niemimaa Islannin länsiosassa, jonka on useasti sanottu olevan maan kaunein osa. Tiedä siitä kaikkein kauneimmasta sitten, mutta nättiä oli joka tapauksessa. Kävimme ihailemassa maisemia yliopiston järkkäämällä retkellä 20. lokakuuta. Snæfellsnes on kuuluisia muun muassa pienestä jäätiköstä nimeltä Snæfellsjökull (joka on Jules Vernen mukaan lähtöpiste maan keskipisteeseen) ja mahtavasta rantaviivasta erilaisine kivipylväineen. Sään jumalat olivat jälleen kerran puolellamme (aurinkokaan ei häikäissyt linssiin :D) ja saimme aika postikorttimaisia kuvia aikaiseksi. Pääsin myös kuittailemaan Mikalle aaltojen kuvailusta, herra kun otti ainakin kymmenen kertaa enemmän kuvia niistä kuin minä Vatnajökullilla. No, olihan se vaikuttavan näköistä, kun aallot murtuivat kymmenmetrisiin, melko abstraktin muotoisiin kivipaaseihin.

"you are very lucky to see this mystical fog." no jee :D

Hyppää, hyppää, hyppää...

Ja sehän hyppäs :D

Perhepotretti

Abstakteja kivipaaseja

Ja vielä viimeiset aallot

Pysähdyimme siis kuvailemaan tällaiselle rannalle, jossa ei ollut pelkästään näitä kivipaaseja, vaan myös luolia, joista osasta oli katto romahtanut niin, että ne pystyi näkemään maalta. Oli melko vaikuttavan näköistä katsella aaltoja plus kymmenen metriä maan alle. Toivottavasti nämä kuvat tekevät edes vähän oikeutta tilanteelle. Muistakaa lisätä pauhaava ääni :)

Rannalta löytyneen hylyn kappaleita

Vielä vähän lisää kivipaaseja

Jäätikkö vielä yhdestä kuvakulmasta

Tämä niemimaa oli täynnä toinen toistaan pienempiä suloisia kalastajakyliä vieri vieressä, ja minua jäi niin harmittamaan että oltiin tällaisella järjestetyllä matkalla, koska olisin halunnut pysähtyä niistä jokaiseen ottamaan kuvia :D Näiden kylien ympärillä oli peilikirkasta merta, jäätiköiden muokkaamia vuoria, lumesta heijastuvia sateenkaaria... Mutta me vain köröttelimme ohi. Graah! Onneksi olen jo päättänyt että Islantiin tullaan vielä uudestaankin, kierretään autolla koko saari ja pysähdytään kuvailemaan parinsadan metrin välein :D 

Matkan viimeinen pysäkki oli islantilaisen kansanherkun, mädätetyn hain, valmistajien ylläpitämä pieni museo, joka esitteli itse grönlannihaita, sen kalastamista, lihan valmistusta jne. Pääsimme luonnollisesti myös maistamaan tuota kulinaarista tuotetta. Tämä oli toinen kerta kun maistoin haita ja pakko sanoa että oli parempaa kuin ensimmäisellä kerralla, tämä ei ollut niin voimakasta. Päälle tarjottu ruisleipä sopi myös tarkoitukseensa (=mädäntyneen maun poistamiseen suusta) paljon paremmin kuin islantilainen viina brennivín :)

Mädätettyä haita valmistumassa

Kalastustarvikkeita roinamuseossa

Käykää kimppuun!

Ja sitten köröteltiin takaisin Reykjavikiin. Olin niin rättiväsynyt että nukuin lähes koko matkan, enkä enää jaksanut pitää itseäni väkisin hereillä että voisin katsella maisemia. Hieman tässä on parin kuukauden aikana jo turtunut tähän kaikkeen ympäröivään mahtavuuteen, ei jaksa enää innostua joka ikisestä vuoresta ja laavakentästä :D Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen koskaan ollut, mutta ei sitä jaksa loputtomasti kuolata kieli pitkällä maisemia :D