Matka maan keskipisteeseen

Snæfellsnes on pieni niemimaa Islannin länsiosassa, jonka on useasti sanottu olevan maan kaunein osa. Tiedä siitä kaikkein kauneimmasta sitten, mutta nättiä oli joka tapauksessa. Kävimme ihailemassa maisemia yliopiston järkkäämällä retkellä 20. lokakuuta. Snæfellsnes on kuuluisia muun muassa pienestä jäätiköstä nimeltä Snæfellsjökull (joka on Jules Vernen mukaan lähtöpiste maan keskipisteeseen) ja mahtavasta rantaviivasta erilaisine kivipylväineen. Sään jumalat olivat jälleen kerran puolellamme (aurinkokaan ei häikäissyt linssiin :D) ja saimme aika postikorttimaisia kuvia aikaiseksi. Pääsin myös kuittailemaan Mikalle aaltojen kuvailusta, herra kun otti ainakin kymmenen kertaa enemmän kuvia niistä kuin minä Vatnajökullilla. No, olihan se vaikuttavan näköistä, kun aallot murtuivat kymmenmetrisiin, melko abstraktin muotoisiin kivipaaseihin.

"you are very lucky to see this mystical fog." no jee :D

Hyppää, hyppää, hyppää...

Ja sehän hyppäs :D

Perhepotretti

Abstakteja kivipaaseja

Ja vielä viimeiset aallot

Pysähdyimme siis kuvailemaan tällaiselle rannalle, jossa ei ollut pelkästään näitä kivipaaseja, vaan myös luolia, joista osasta oli katto romahtanut niin, että ne pystyi näkemään maalta. Oli melko vaikuttavan näköistä katsella aaltoja plus kymmenen metriä maan alle. Toivottavasti nämä kuvat tekevät edes vähän oikeutta tilanteelle. Muistakaa lisätä pauhaava ääni :)

Rannalta löytyneen hylyn kappaleita

Vielä vähän lisää kivipaaseja

Jäätikkö vielä yhdestä kuvakulmasta

Tämä niemimaa oli täynnä toinen toistaan pienempiä suloisia kalastajakyliä vieri vieressä, ja minua jäi niin harmittamaan että oltiin tällaisella järjestetyllä matkalla, koska olisin halunnut pysähtyä niistä jokaiseen ottamaan kuvia :D Näiden kylien ympärillä oli peilikirkasta merta, jäätiköiden muokkaamia vuoria, lumesta heijastuvia sateenkaaria... Mutta me vain köröttelimme ohi. Graah! Onneksi olen jo päättänyt että Islantiin tullaan vielä uudestaankin, kierretään autolla koko saari ja pysähdytään kuvailemaan parinsadan metrin välein :D 

Matkan viimeinen pysäkki oli islantilaisen kansanherkun, mädätetyn hain, valmistajien ylläpitämä pieni museo, joka esitteli itse grönlannihaita, sen kalastamista, lihan valmistusta jne. Pääsimme luonnollisesti myös maistamaan tuota kulinaarista tuotetta. Tämä oli toinen kerta kun maistoin haita ja pakko sanoa että oli parempaa kuin ensimmäisellä kerralla, tämä ei ollut niin voimakasta. Päälle tarjottu ruisleipä sopi myös tarkoitukseensa (=mädäntyneen maun poistamiseen suusta) paljon paremmin kuin islantilainen viina brennivín :)

Mädätettyä haita valmistumassa

Kalastustarvikkeita roinamuseossa

Käykää kimppuun!

Ja sitten köröteltiin takaisin Reykjavikiin. Olin niin rättiväsynyt että nukuin lähes koko matkan, enkä enää jaksanut pitää itseäni väkisin hereillä että voisin katsella maisemia. Hieman tässä on parin kuukauden aikana jo turtunut tähän kaikkeen ympäröivään mahtavuuteen, ei jaksa enää innostua joka ikisestä vuoresta ja laavakentästä :D Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen koskaan ollut, mutta ei sitä jaksa loputtomasti kuolata kieli pitkällä maisemia :D