Märkiä teekkareita

Nonni. Opintoneuvoston edustaja kävi vähän lukemassa lakipykäliä jollekin ja nyt minä olen sitten onnellisesti kuudella kurssilla :) Hieman on kiinniotettavaa yhdessä kurssissa, koska en ole saanut siitä luonnollisesti mitään materiaaleja, mutta siitäkin on jäänyt vain se kaksi luentoa väliin että eiköhän tässä pärjätä. Parasta oli se, että osaston johtaja, johon olin yhteydessä, vastasi ettei suostu antamaan minulle lupaa näiden kaikkien kurssien ottamiseen, mutta vasta sen jälkeen kun minut oli jo rekisteröity niille kaikille :D 

Koulu on siis nyt startannut ihan kunnolla, kieltenkin kurssit polkaistiin liikkeelle maanantaina. Tein juuri ensimämisen kotitehtäväni islannin tunnille ja ensi viikoksi pitäisi palautella yksi pieni essee eräälle toiselle kurssille. Outoa palata taas kunnollisen opiskelun pariin lähes puolen vuoden tauon jälkeen mutta eiköhän se tästä.

Tällä viikolla on luvassa kaikkea muutakin jännää, torstaina starttaa paikallinen Októberfest, perjantaina pohjoismainen elokuvafestivaali ja lauantaina kiertelemme lähimaastossa tutkimassa Islannin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Ja lampaita. Tähän väliin ajattelin kuitenkin kertoa ESN:n järkkäämästä koskenlaskureissusta syyskuun alussa. Kesti vähän kauemmin tämän kanssa, koska elättelin minimalistia toiveita että olisin jossain törmännyt siihen tyyppiin joka otti vedenpitävällä kameralla kuvia meidän lautalla. Enpäs kuitenkaan törmännyt, joten on tyytyminen pelkästään näihin maisemakuviin, jotka otettiin matkalla koskelle. Tämmösiä jotain puita ja kiviä. Tämmöstä peruskauraa.

ESN siis järkkäilee pitkin vuotta näitä retkiä, joissa pääsee näkemään ja kokemaan Islannin parhaat palat. Jäsenille hinnat ovat hieman halvempia, eikä jäseneksi liittyminen maksanut kuin vaivaiset 25 euroa, joten suosittelen ehdottomasti. (Jäsenetuja on paljon muitakin, esim. joistakin baareista saa halvempaa kaljaa :D) Retkiä tuntuu olevan vähän joka toiselle päivälle, tämä koskenlasku järjestettiin siis 2.9 ja nyt tulevana lauantaina, 15.9, on vuorossa vierailu jäätikölle.

 Koskenlasku tapahtui Hvítá-joella noin parin tunnin ajomatkan päässä Reykjavikistä. Jos järjestäjien mainospuheita on uskominen, tämä on Islannin suosituin "seikkailu"aktiviteetti. Järjestäjät tarjoavat märkäpuvut, pelastusliivit sun muut romppeet ja ainakin meidän tapauksessa myös grillatun illallisen.

Tämä ei odotuksista huolimatta ollutkaan kuuma lähde, vaan paljastui geotermisen energian voimalaitokseksi :D

Itse koskenlasku kesti noin kolmisen tuntia, sisältäen turvallisuuspuheet, pukeutumisen ja lähtöpaikalle siirtymisen. Kieltämättä rannalla vähän jännitti, kosket kun näyttivät suht isoilta ja rankoilta ja itse olen ainakin täydellinen noviisi mitä tulee koskenlaskuun. Mutta lautalla istuessa meno ei sitten ollutkaan niin hurjaa kuin oli odottanut. Hauskaa, mutta ei mitään kuolemanvaarallista :D

Islannissa puita kasvaa vain kaupungeissa (Islantilaiset ovat selkeästi suomalaisten sukulaiskansaa, tässäkin kyläpahasessa oli Vínbuðin)

Muutaman kosken jälkeen joessa alkoi tyynempi vaihe upeiden kallioiden ympäröimänä. Lautan kapteeni kysäisi meiltä että huvittaisiko teitä hypätä kalliolta jokeen  ja minä olin että juujuu, hahaa, hypätään kalliolta jokeen, hyvä vitsi. Mutta eikös mentykin laittamaan vene rannalle ja kiivettiin kalliolle kuuntelemaan ohjeistusta siitä miten kalliolta hypätään oikeaoppisesti. Ajattelin että olen varmaan vain katsomossa, mutta yhtäkkiä ketään ei ollutkaan lähempänä kallion reunaa kuin minä joten siinä sitä sitten oli hypättävä :D Ja hengissä olen vieläkin kertomassa tätä tarinaa jälkipolville.

Kalliohypyn jälkeen joki oli paljon rauhallisempi, joten aloimme leikkimään erilaisia veneestätiputusleikkejä. Joko niin että oli tarkoitus tiputtaa naapuriveneestä porukkaa tai omasta :D Joo, noustaan vaan tässä keskellä koskea kaikki seisomaan. Tai vielä parempi idea, noustaan kaikki lautan reunalle seisomaan, otetaan toisiamme kädestä ja nojataan taaksepäin! 

Koskenlasku oli siis loppupeleissä lähempänä veteen tippumista, mutta se ei kyllä vähentänyt hauskuustekijää tippaakaan, vaan enemmänkin päinvastoin. Ja jos joku tästä sai sammumattoman kipinän lähteä Islantiin laskemaan koskea, niin voin kyllä täydellisesti suositella tätä meidän järjestäjää, Drumbóa. Mahtavia tyyppejä jotka eivät ota elämää liian vakavasti. (Ei sillä etteikö turvallisuudesta olisi huolehdittu...)

Mahtava reissu. Mahtavia maisemia. 

Over and out.