Taistelu kursseista jatkuu, meidän osaston henkilökunta valitti kuin valittikin asiasta. Minäpäs menin sitten vuorostani valittamaan opintoneuvostolle.
Mutta ajatellakseni välillä jotain muuta, ajattelin kertoa meidän piskuisesta kämpästämme. Tämä on tosiaan tällainen ajoittain hieman ahtaaksi käyvä 34 neliön luksusasunto, muuten kyllä oikeinkin mukava.
Kuvattuna keittiön ovelta. Meillä on hurjasti huonekaluja, sänky jonka voi muuttaa sohvaksi, lipasto joka on tungettu täyteen vaatteita, kaksi pientä mustaa jakkaraa lipaston vieressä (tietokone on nykyään muuttanut näistä toisen päälle), pöytä ja kaksi tuolia. Sänky ja varsinkin peitto ovat maailman ihanimmat, haluaisin varastaa sen peiton mukaani Suomeen :D
Kirjoitin joissain vaiheessa siitä miten näillä islantilaisilla on selkeästi aina kuuma, koska kaikki ikkunat ovat aina auki. Asiaa tarkemmin tutkiessamme havaitsimme, että syynä saattaa sittenkin olla se, ettei näissä asunnoissa ole minkäänlaista ilmanvaihtoa... Eli ikkunat auki hapen saannin varmistamiseksi ja patterit täysille ettei tule kylmä talvella. Kätevää!
Keittiö. Pieni, mutta saa siellä ruokaa tehtyä. Mukavasti varusteltukin, mikro puuttuu mutta saa niitä ruokia sitten hätätapauksessa lämmitettyä muutenkin. Ostimme itse uuden juustohöylän ja veitsenterottimen, koska työkalut eivät olleet terävää reunaa nähneetkään.
Terassi ja takapiha. Nämä eivät ole siis pelkästään meidän, vaan naapureiden kanssa jaettavia. Asunnot tällä alueella ovat siitä jänniä, että vaikka yhdessä talossa saattaa olla useampi asunto, kaikille on oma sisäänkäyntinsä. Asuntoja ei myöskään numeroida erikseen, vaan kaikki asuvat kiltisti täsmälleen samassa osoitteessa. Ainoastaan jos samassa pihassa on useampi talo, nämä talot erotetaan toisistaan kirjaimilla. Meidänkin pihassa on vanhasta autotallista tehty asunto, joka on osoitteeltaan 34 B.
Asumme mielestämme tosi kivalla paikalla, aikalailla keskellä kaikkea. Kahden kadun päässä on kaupungin pääkatu, jonka varrelle ja välittömään läheisyyteen ovat keskittyneet kaikki kaupat, ravintolat, baarit, nähtävyydet, ihan kaikki. Yliopiston pääkampus on noin 1,5 kilometrin päässä, eli kävellen sinne pääsee vartissa. Toinen kampus, jossa minulla on kaksi luentoa, on noin 2,5 kilometrin päässä eli sinnekin kyllä kävelee helposti. Reykjavikin suurin ostoskeskuskin on vain kolmen kilometrin päässä :D Emme siis ole katsoneet tarpeelliseksi hommata bussikorttia, koska kaikki on ihan kävelymatkan päässä.
Asumiseen melkein liittyen on sanottava yksi asia joka minua täällä inhottaa: kierrätys. Eivät täällä erilliskerää mitään muuta kuin paperia, kaikki muu täytyy heittää sekajätteeseen. Ainoastaan yliopistolla olen nähnyt vähän edistyneempää kierrätystä, siellä kerätään myös biojätteet, alumiiniset tölkit ja muovit. Ja sitä muovia on paljon, nämä täällä vannovat kertakäyttöastioiden nimeen. Saa tällaisen pienen viherpiiperon sydämen vuotamaan verta. Sniif.
Ps. Huomatkaa kirkko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti