Tavarahelvetti

Ja lisää lätinää koto-Suomen asioista :)

Kuten aiemmin mainitsinkin, meillä on perinteisten lomakkeidentäyttö ja byrokratiahässäköiden lisäksi muutama erityisempikin asia, josta on huolehdittava. Ensinnäkin, asumme tällä hetkellä Loasin kaksiossa, johon emme saaneet ketään luotettavaa alivuokralaista. Ei myöskään tuntunut kovin houkuttelevalta idealta maksaa sikakallista vuokraa kahdesta kämpästä, joista toinen olisi tyhjillään, eli tämä kämppä lähtee kokonaan alta. Kaiken omistamamme roinan on siis löydettävä itselleen jokin vaihtoehtoinen sijoituspaikka. Toisekseen, meillä on kasa järjettömän ihania ja suloisia lemmikkejä, jotka eivät valitettavasti noin vain lentele ympäri maailmaa omistajiensa perässä. Kaikki eivät myöskään tunne samoja positiivisia tuntemuksia näitä eläimiä (eikä varsinkaan niiden ruokaa) kohtaan, joten väliaikaisen hoitajan on oltava hieman karaistuneempi.

Eli siis. Kaksiollisen verran tavaraa pitäisi saada jonnekin säilöön muutamaksi kuukaudeksi. Jos tuo parisuhteen vähemmän naisellinen osapuoli onkin melko askeettinen tavaramääränsä suhteen, niin allekirjoittanut onkin sitten kerännyt sitä omaisuutta useammankin ihmisen edestä :D Vähennysoperaatio on kyllä sujunut yllättävän kivuttomasti (tosin olen satavarma että tulen joskus hamassa tulevaisuudessa itkemään katkerasti jonkun ei-niin-tärkeänä pitämänä tavaran perään) ja pakkaus on myös edennyt jouhevasti. Kun aloittaa jo kesäkuussa niin ei missään vaiheessa tule liian kiire :D Tavarat ovat myös hyvin löytäneet itselleen kodit, joko väliaikaiset tai uudet pysyvät. Muutaman kerran tuli ehkä mietittyä että mitä hittoa tälle kaikelle roinalle tekee, mutta meille ominaiseen ei jakseta ressata, kyllä ne asiat siitä itsekseen lutviutuu -asenteen mukaisesti kaikki on tosiaankin loksahtanut oikeinkin mukavasti kohdalleen.

Jänskättää myös aika paljon takaisin tulo, koska meillä ei sitten tosiaan ole lainkaan asuntoa Suomessa. Loasilla on takuutensa vaihtoonlähtijöiden asunnon saannista, enkä sitä pelkääkään että jäädään kodittomiksi, vaan lähinnä hirvittää millaista läävää sieltä sitten tarjotaan. Jonotimme tosiaan yli vuoden vaihtoa toiseen kämppään ja sitten tärppäsi niin, että olisimme kesäkuun alusta saaneet uuden kämpän. Emme tietenkään viitsineet sitä ottaa vastaan, koska kahden kuukauden päästä siitä pitäisi taas häipyä ja Loasin täti sanoi sitten että juu tämä teidän pitkä jonottaminen ja asunnon saaminen ”otetaan huomioon” sitten kun tulette takaisin. Pistin niille sitten myöhemmin sähköpostia että mitäköhän tämä huomioon ottaminen mahtaisi sitten käytännössä tarkoittaa ja toinen täti vastasi että varmaan oli tarkoittanut sitä että meillä on sitten tuo asuntotakuu. Että tosi hienoa hei jee, tervetuloa Kourulan juoppokortteleiden kolmenkymmenen neliön miniällökaksiot.

Minulta on mennyt ihan kokonaan usko tuohon Loasin toimintaan. Tosiaan jonotettiin yli vuosi että päästäisiin pois tästä läävästä missä nyt asutaan, eikä minun soitteluillani kyllä ollut minkäänlaista vaikutusta. Yritettiin sitten myös muuttaa VVO:lle, mutta ne eivät suostuneet ottamaan meitä koska ehkä mahdollisesti jossain vaiheessa niille saattaisi tulla putkiremontti. Että ei väkisin. Minä halusin myös hakea muuallekin, mutta jostain syystä Mika ei koskaan oikein lämmennyt asialle. Ja sitten saatiin päähämme lähteä vaihtoonkin, niin ei koettu enää niin tärkeäksi koko muuttoa. Olen silti edelleen katkera. Tiedoksi vain.

Eikä meillä ole myöskään kovin monia huonekaluja enää jäljellä, joten päästään sitten elämään jonkun aikaa vähän askeettisemmin kun palataan takaisin :D Sänky on, ja tiskikone, ne on kaikkein tärkeimmät :D Muihin ehtii kyllä hyvin kerätä rahaa ja katsella sopivia vähän pidemmänkin aikaa.

Meidän ihanat liskomukset. Näitä on tällä hetkellä kaksi aikuista ja kahdeksan poikasta. Nämä tuliliskot saavat sitten muuttaa Mikan vanhemmille, joilla on jo ennestään meiltä muutama poikanen. Hoidon pitäisi siis olla heille tuttua.

Kake on sitten hieman vaativampi tapaus. Kake on aika arka ja kärsii nopeasti väärissä oloissa. Lisäksi Kake syö vain eläviä ötököitä :) Vaikka se varmasti olisi onnistunutkin, niin itse en halunnut riskeerata Kaken antamista jollekin kaverille, vaan halusin antaa sen osaaviin käsiin, jolle nuo ötökätkään eivät olisi järkytys. Pistin siis netin matelijafoorumille ilmoitusta että hoitajaa tarvitaan, ja sopiva tyyppi onneksi löytyi nopeasti. Kake muuttaa siis Kotkaan vaihdon ajaksi. Enää pitää huolehtia noista automatkoista ja Kaken turvallisesta kiinnisaamisesta :D

Sellaista. Ehkä seuraavan kerran päästään päivittämään jo Islannin puolelta.