Road trip, kolmas päivä

Noniin! Sainhan sitä vihdoinkin itseni istumaan tähän koneen ääreen. Eihän tässä ole mennytkään kuin vasta kuukausi siitä kun tultiin Suomeen :D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajattelin tässä nyt sepustaa tuon road tripin viimeisen päivän, ja tehdä sitten vielä yhden postauksen, jossa olisi tarkoitus koota vähän koko kokemusta yhteen nippuun.

Mutta road tripiin. Tämä viimeinen pätkä oli vähän edellisiä tylsempi, koska ykköstie menee Akureyristä Reykjavikiin käytännössä aavikon läpi. Mutta maisemia ei voi vieläkään haukkua, varsinkaan kun koko päivä saatiin nauttia ensin auringonnoususta ja sen jälkeen -laskusta. Että valaistuksessa ei ollut vikaa. Kuvat on kuitenkin pääsääntöisesti napattu auto tiensivuun ja ikkuna auki -tyylillä, koska meillä kävi pieni väärinymmärrys auton palautuksen kanssa. Teimme varauksen netin kautta, jonka mukaan auto oli palautettava viimeistään neljältä, koska putiikki menee silloin kiinni. Myöhemmin kävi sitten ilmi että sillä onko putiikki palautusaikaan kiinni vai ei, ei ole mitään merkitystä, mutta jostain syystä tuolla netissä neljä oli myöhäisin aika jonka pystyi valitsemaan. Mielummin olisin valinnut palautusajan vaikka kympiksi illalla, niin olisi voinut ilman mitään hoppua ajella. Oltaisiin ehkä voitu käydä siellä Snæfellsnesissäkin kuvailemassa, mutta näin tällä kertaa.

Auringonnousua

Mika löysi kavereita

Tässä menee vanha tie Reykjavikista Akureyriin

Vuoret olivat mukavan vaaleanpunaisia

Nähtiin hylkeitäkin matkalla

Jälleen, jos saisin valita reitin ilman mitään aikaan tai rahaan liittyviä ehtoja, lähtisin Akureyristä Westfjordeille eli länsivuonoille ja aivan ehdottomasti kiertäisin sen Snæfellsnesikin, kunnon ajan kanssa. Nyt paineltiin suoraan Borgarnesiin, joka on kuulemma Islannin virallinen pysähdyspaikka. Borgarnesistä Reykjavikiin on kaksi reittivaihtoehtoa, maksullisen tunnelin läpi tai 40 kilometriä pitemmän maisemareitin kautta, joka kiertää Hvalfjörðurin, eli valasvuonon. Nimensä se saa siitä, että ennen muinoin kaikki pyydetyt valaat lahdattiin siellä. Makaaberista historiastaan huolimatta maisemat ovat hyvinkin vaikuttavat, joten suosittelen ehdottomasti. Meilläkin oli tässä vaiheessa vielä reilusti aikaa, joten tietysti otettiin kiertotie.

 

Hattusaari. Minun tuleva kesämökkitonttini

Mikan tuleva työpaikka

Heppojakin siellä oli. Pysyttiin kunnioittavan etäisyyden päässä

Tässä vaiheessa Reykjavikiin oli matkaa enää muutama kymmenen kilometriä, mutta kello vasta vähän päälle kaksi, joten päätettiin pysähtyä Mossfelssbærissa sijaitsevaan villatehtaanmyymälään. Teollisesti Islannissa lankaa kehrää vain yksi yhtiö, ja tämä tehtaanmyymälä sijaitsee vanhassa tehtaassa. Alueella on paljon muutakin tilpehööriä, kuten puuverstasta ja puukontekoshoppia. 

Tehtaanmyymälästatuksesta huolimatta itse villa tai villatuotteet eivät olleet sen halvempia kuin muuallakaan. Villatuotteet ovat tärkein turisteille myytävä  hyödyke, joten tottakai niistä nyhdetään rahaa. Varsinkin, kun kaikki tuotteet ovat vielä käsintehtyjä. Itse villakerät ovat kuitenkin halpoja, ja myönnän kyllä itsekin että aikamoinen määrä niitä tuli tuotua Suomeen, sekä kerinä että valmiina tuotoksina. Mika osti itselleen villapaidan, minä ryhdyin kunnianhimoiseen hankkeeseen tehdä itselleni oman. Islannissa tein pipon, lapaset, huivin ja sukat. Mutta siis, väittäisin tuon tehtaanmyymälän olevan vierailun arvoinen, hinnoista huolimatta.

Pihakoristeita

Puuverstaan ukot

Álafoss, josta tehdas sai energiansa ja yhtiö nimensä

Ja sitten kurvailtiin Reykjavikiin ja pikakierros Islannin ympäri oli ohi. Vähän iski haikeus rintaan nyt näin Suomessa kun tätä kaikkea muistelee :) Mutta eiköhän tuonne tule vielä palattua. 

Islanti ♥