Road trip, toinen päivä

Matka halki Islannin jatkuu.

Toisena päivänä ajelimme Höfnistä Akureyriin, eli siis itäisessä ja pohjoisessa Islannissa. Heti aamusta koimme muutaman yllättävän hetken, kun keskellä ykköstietä, jonka siis luulisi olevan maan suurin ja käytetyin tie, oli pariin otteeseen tie suljettu -merkkejä. Islannissa, jossa talvi tulee joka vuosi, voisi kuvitella että ihmiset ovat jo keksineet miten teistä pidetään talvisin huolta, mutta ei kaikkea selvästikään voi pitää itsestään selvyytenä. Niimpä lähdimme pienemmille teille, niin kutsutuille maisemareiteille. Pääsimme siis ajelemaan itävuonot, ja ihan nättejähän ne olivat. Tie kulki jyrkänteen ja meren välissä ja mukavasti valokuvaajien tarpeita ajatellen noin kilometrin välein oli myös taukopaikkoja, että näistä hienoista maisemista saa kunnollisia kuvia.

Mieli tekis päästä ylös

Itävuonoilla kaikki vuoret nousi hassusti yläviistoon

Itävuonot ovat tunnettuja myös toinen toistaan pienemmistä kyläpahasista. Ajelimme näistä muutaman läpi ja mielenkiintoisin tarjolla ollut nähtävyys taisi olla Islannin suurin kivikokoelma (not kidding!) joten aika tyynen rauhallisesti huristelimme ohi. Kesäisin näistä kaupungeista ilmeisesti järjestetään venematkoja läheisille saarille lintujen ja hylkeiden bongailusta kiinnostuneille.

Idän suurin kaupunki on Egilsstaðir, jonka laitamilla on myös Islannin suurin metsä. En ole henkilökohtaisesti paikan päällä käynyt, mutta olen kuullut että näin suomalaisessa metsäjussissa tämä paikka ei juuri aiheuta hengensalpausta. Metsän uumenissa on muutama hieno vesiputous (missäpä Islannissa ei olisi) ja laitamilla Islannin kolmanneksi suurin järvi, jossa kuulemma myös asustaa joku Loch Nessin sukulainen. Kaiken kaikkiaan voisin kuitenkin sanoa ettei idässä juuri ole mitään nähtävää, en viettäisi päivää kauempaa siellä. Mutta kukin tuntojensa mukaan.

Maastoutunut pikkukaupunki

Usvaa Egilsstaðirin yllä

Kuuluisan metsän laitamia

Egilsstaðirista matka jatkui lumisen aavikon läpi kohti pohjoista. Pienet suomalaiset olivat hyvinkin innoissaan kun kerrankin pääsi näkemään kunnolla lunta ja kokemaan kunnon pakkaset. En tiedä mitä tämä pätkä tarjoaa kesäisin, meille se tarjosi huikean, monta tuntia kestäneen auringonlaskun, lumisia vuoria, yhden vastaan tulleen talon ja noin kolme autoa muutaman tunnin aikana. 

Pakkasta oli jonkun verran kun lasinpesunesteetkin jääty...

Mika on mun kuski

Joku tylsä auringonlasku

Vastaantulleet autot olivat niin harvinaisia että ansaitsivat päästä kuvaan

Lunta

Lumiaavikon jälkeen päädyimme Mývatnille (=hyttysjärvi) jälleen siihen kuuluisaan magical blue lightin aikaan. Paha vaan että täällä sitten niitä taukopaikkoja ei enää niin löytynytkään, joten itse järvestä ei nyt saatu minkäänlaisia kuvia. Pilvitehtaita ja kraatereita kyllä osui etsimeen. Mývatnin jälkeen oli edessä enää sata kilometriä Akureyriin. Aurinko ehti jo laskea, joten maisemista ei ole minkäänlaista käsitystä. Itse Akureyrikin nähtiin vain iltavalaistuksessaan, mutta komialta sekin näytti.

Pilvitehtaita

Lisää pilvitehtaita

Yksinäinen pilvitehdas

Akureyri

Ideaalitapauksessa viettäisin Mývatnilla päivän tai parinkin (tosin kesällä kannattaa varautua niihin hyttysiin), samaten Akureyrissä. Lisäksi pohjoisen must see -kohteisiin lisäisin Húsavíkin ja sieltä lähtevän valaiden bongausretken. Húsavíkissä valaita on paljon enemmän kuin Reykjavikissa, joten menisin retkelle ehdottomasti sieltä. Lisäksi Vatnsnes kuulosti mielenkiintoiselta paikalta, siellä oli tarjolla ainakin hylkeitä ja kivipaaseja :D

Seuraavaksi päästäänkin sitten jo takaisin Reykjavikiin. Pysykää kanavalla, kun tämä huikea seikkailu tulee päätökseensä.