Huipulla tuulee

Noniin, pitkästä aikaa mekin pääsimme tekemään jotain kertomisen arvoista :D Viime viikonlopulle ei ollut osunut mitään sen kummempia suunnitelmia, joten päätimme aika extempore lähteä vaeltamaan jonnekin. Pienen salapoliisityön ja netin koluamisen jälkeen tämä "jonnekin" valikoitui sitten tarkemmin Helgafell-nimiseksi vuoreksi Hafnarfjörðurissa, yhdessä pääkaupunkiseudun kaupungeista. 

Sää ei taas ollut niitä parhaimpia mahdollisia, mutta ainaisen sateen sijaan saimme sentään tällä kertaa lunta niskaamme. Eikä sitä luntakaan tullut kuin tuolla vuoren lähettyvillä, lopun matkaa saimme nauttia vain virkistävästä tuulesta... Joka heitteli rakeita naamaan, kaatoi pahaa-aavistamattomia vaeltajia polvilleen ja välillä tarjosi työntöapua niin paljon että oli pakko juosta. En muuten enää IKINÄ valita että Leprassa mukamas tuulisi paljon :D 

Säästä huolimatta matka sujui oikeinkin mukavasti, näimme taas uusia, hienoja maisemia (jopa yhden metsän!) ja Mika pääsi jälleen harjoittamaan Veikka Gustafsson -taitojaan hypellessään vuorenrinteillä. Mitä nyt polut hävisi aina aika-ajoin ja jouduttiin rämpimään jossain risupusikoissa, mutta aina voi lohduttautua sillä että ollaan Islannissa, ja jos täällä eksyy niin ei tarvitse tehdä muuta kuin nousta seisomaan :D

Haastavista kuvausolosuhteista johtuen tällä kertaa tuli otettua aika vähän kuvia, mutta tässä teille niistä parhaimmistoa.

Ihka aito islantilainen metsä

Mopoilijoita jäällä

Reykjavikissa ei ole enää aikoihin näkynyt lunta, mutta tuolla luonnon helmassa sitä on hieman enemmän. Ja tosiaankin siis vain hieman, puhutaan ehkä sentistä. Oli aika jännä katsoa vuoren rinteeltä kun lunta ulottui noin kilometrin vyöhykkeelle vuoren ympärillä, sen jälkeen olikin taas ihan paljasta maata. Odotan jo aika innolla että pääsen Suomeen lumen ja pakkasten keskelle.

Määränpää

Tasanko. Hieman vaati tahdonvoimaa päästä tämän yli, vastatuuli oli aika mukava

Tässä menee polku.

Tässä ei onneksi mene polku :D

Lumi sai rinteet aika nätin näköisiksi

Tosiaan, pieni lumisade sai aikaan sen että polku vuoren huipulle ei ollut aina niin selkeästi nähtävillä. Ei sillä että se muutenkaan aina olisi ollut kovin leppoisaa kuljettavaa, mutta niin vain tämäkin rimppakinttu sinne huipulle pääsi ehjin nahoin ja suhteellisen pienin ponnistuksin :D Itse asiassa alas meno oli haastavampaa, kun tuuli antoi lisävauhtia ja kivet olivat jäässä... Mutta selvisin vain yhdellä kaatumisella!

Mika kävi hakemassa föönauksen kielekkeeltä

Ilmainen föönaus tarjolla täällä!

Tämänkin vuoren huipulla oli vieraskirja. Nimistä päätellen tämäkin vuori on hyvin suosittu vaelluskohde Esjan lisäksi, olimme tuon kyseisen päivän viides ja kuudes huipulla käynyt, alastullessakin vastaan tuli vielä muutama yrittäjä. Ja tosiaan, keli oli aika kamala.

Oli pakko pitää tuosta tolpasta kiinni etten kaatunut :D

 (Huomatkaa eriparihanskat... Kävi niinkin onnekkaasti että onnistuin hukkaamaan molemmista mukana olevista hanskoista toisen :D)

Maisemat olisivat olleet paremmatkin, jos olisi ollut vähemmän sumua

Siellä se taas föönailee

Tästä tultiin alas, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän hallitusti. Nuo kivet oli ps. jäässä

Että semmonen reissu. Tuli käveltyä vähän vajaat 30 kilometriä, kun ei tosiaan aina oltu niin perillä siitä että missä se polku menee. Ja tosiaan itse nousua oli vain noin kilsan verran, suurin osa päivästä meni bussipysäkiltä vuorelle siirtymiseen ja takaisin.

Vielä olisi Islanti-aikaa jäljellä kaksi viikkoa, katsotaan mitä kaikkea vielä keksitään päittemme menoksi.